1a. Handover tarkoittaa siirtymistä tukiaseman alueelta toiselle. Roaming tarkoittaa siirtymistä (tai puhelimen käyttöä yleensä) vieraan operaattorin verkossa. Liittyvät molemmat liikkumiseen ja sen hallintaan, mutta eivät muuten toisiinsa. 1b. BTS (Base Transceiver Station) ja BSC (Base Station Controller). Saman BSC:n alueella on monta BTS:ää. Vaihdon näiden välillä hoitaa BSC. Mikäli solut ovat eri BSC:iden alueella, tarvitaan apuun MSC (Mobile Switching Center). 1c. Puhelin on aina rekisteröityneenä lähellä olevaan Visitor Location Registeriin (VLR). SIM-kortille tallennetun tiedon avulla löytyy puolestaan puhelimen (kortin) Home Location Register (HLR). VLR:n ja HLR:n ei tarvitse olla saman verkon alueella. Puhelin löydetään ottamalla yhteyttä HLR:än ja kysymällä siltä, minkä VLR:n alaisuudessa puhelin on viimeksi nähty. Lisäksi mukana menossa ovat tietenkin BTS ynnä muut tavanomaiset komponentit, joita tarvitaan, että puhelin yleensä saa yhteyden paikalliseen verkkoon. 2a. GPRS käyttä useampaa aikapalasta (time slot) kerrallaan. 2b. EDGE käyttää tehokkaampaa koodausta (mahduttaa enemmän tietoa aikapalaseen). 2c. Frequence, time ja code division multiply access. Multipleksaustapoja. GSM käyttää FDMA:ta ja TDMA:ta. FDMA tarkoittaa kaistan jakamista taajuuden suhteen. Esimerkiksi GSM:ssä kaista on jaettu 200 kHz:n paloihin. Kukin pala on edelleen jaettu ajan suhteen (TDMA) pienempiin osiin. CDMA eroaa FDMA:sta ja TDMA:sta reilusti, eikä sitä käytetä GSM:ssä. Etenkin uudemmissa tekniikoissa CDMA on usein käytössä. CDMA:ssa lähtetään koko ajan koko taajuuskaistalla. Signaalit erotetaan toisista koodien avulla. Koodit ovat (pseudo) satunnaisia binäärijonoja, joiden mukaan lähetettävä signaali moduloidaan. Vastaanottaja tietää koodin ja pystyy sen avulla erottamaan oikean signaalin. Muut samaan aikaan lähetetyt koodit näyttävät vastaanottajan kannalta kohinalta. 3b. TCP/IP-verkoissa on ajatuksena tarjota tyhmiä päästä-päähän-yhteyksiä, joiden välityksellä älykkäät asiakkaat kommunikoivat. Itse verkko ei tarjoa mitään hienoja palveluita. Uusien palvelujen toteuttaminen ei vaadi verkolta mitään, mutta asiakkaan päätteet, ohjelmat tai muut sellaiset joudutaan päivittämään. Älyverkossa päätteet voivat olla tyhmiä ja itse verkko on älykäs. Palvelut toteutetaan verkkoon ja pääte on vain käyttöliittymä. Uusia palveluita voi tarjota vain verkon ylläpitäjä. Päätelaitetta ei yleisesti ottaen tarvitse päivittää uusien palveluiden käyttämiseksi. 4a. Ethernet käyttää CDMA-CD:tä (Carrier Detection Multiply Access - Collision Detection), WLAN CDMA-CA:ta (Collision Avoidance). Ethernetissä kuunnellaan ensin, onko piuha vapaa. Jos on, aletaan lähettää edelleen kuunnellen. Mikäli joku muu sattuu aloittamaan oman lähetyksensä juuri samaan aikaan, tapahtuu törmäys. Lähettäjät perääntyvät ja yrittävät uudelleen satunnaisen ajan odotettuaan. Piuhaa ei siis mitenkään varata etukäteen. CDMA-CA:ssa asema, joka haluaa lähettää dataa, ilmoittaa aikeestaan ensin RTS-kehyksellä (request-to-send). Vastaanottaja vastaa CTS-kehyksellä (clear-to-send), mistä myös muut asemat tietävät, kenellä lähetysvuoro on. Vasta saatuaan luvan, asema lähettää varsinaisen datakehyksen. Näin minimoidaan törmäysten vaaraa ja pienennetään törmäyksen aiheuttamaa vahinkoa (ajanhukkaa). Erityisesti menettely auttaa ratkaisemaan hidden-station-ongelman. CDMA-CA:n ja -CD:n erot johtuvat erilaisista medioista. Piuha on hallittu ja kaikki piuhan varrella tietävät, jos törmäys sattuu. Radiotaajuuksilla sen sijaan esiintyy jos jonkinlaista häiriötä ja lisäksi hidden-station-ongelman vuoksi voi olla jopa mahdotonta havaita joitain törmäyksiä. 4b. Ongelmalla tarkoitetaan sitä, että kaksi asemaa eivät näe toisiaan, vaikka ovatkin periaatteessa samassa verkossa. Esimerkiksi asemat A ja C ovat niin kaukana toisistaan, etteivät havaitse toistensa lähetyksiä. Niiden välissä on B, joka havaitsee kummankin lähetykset. Jos A alkaa lähettää B:lle samaan aikaan, kun C lähettää B:lle, ei B saa kummastakaan lähetyksestä selvää. A ja C ovat siis piilossa toisiltaan, vaikka B näkeekin molemmat.