Korkealentoisista strategioista on kuitenkin siirretty käytännön sovellutuksiin. Etäopetus eri tyypeissään on yksi havainnollisimmista esimerkeistä tietoliikennetekniikan olemassaolevista ja kehittyvistä koulutussovelluksista. Suomi on maailmanlaajuisestikin etulinjassa mm. multimediatekniikan käytössä opetustarkoituksiin [Linkki 2]. Multimediatekniikan avulla on mahdollista toteuttaa koulutuksellisia yhteistyöprojekteja tai kursseja maantieteellisistä etäisyyksistä riippumatta, saada niin henkilökohtaista palautetta suorituksista kuin neuvojakin.
Etäopetuksen ohella tietoliikennetekniikkaa voidaan toki käyttää perinteistä koulu- tai yliopisto-opetusta tukemaan Teknillisen korkeakoulun Tietoliikennearkkitehtuurien kurssi [Linkki 3]on esimerkki tällaisesta käyttötavasta: kurssilla kotitehtävien palautus ja kurssitiedotus hoidetaan pitkälti tietoverkkojen kautta.
Joka tapauksessa tietoliikennetekniikan käyttömuotoja ja -mahdollisuuksia
opetuksessa - niin perinteisen opetuksen apuvälineenä kuin kokonaan
uusien koulutustyyppien kautta - on olemassa mitä moninaisimpia. Tämä
Tietoliikennearkkitehtuurien kotitehtävänä tehty essee esittelee
suppeasti näitä mahdollisuuksia sekä spekuloi tulevaisuudennäkymiä.
Mainitun tietoliikennetekniikan käyttömahdollisuuksia yleisemmällä tasolla luotaavan ETÄKAMU-projektin ohella Suomessa tehdään käytännön tutkimustyötä yksittäisten etäopetustilanteiden parissa. Keski-Suomessa, Jyväskylän seudulla, vuonna 1995 aloitettu ala-asteiden harvinaisten kielten opetuksen ja tietoliikennetekniikan linkittäminen [2] on ollut yksi ensimmäisistä ruohonjuuritasolle viedyistä kokeiluista. Tarkoituksena oli tutkia, millä tavoin etäopetusta voidaan soveltaa harvinaisten kielten tuomisessa maantieteellisesti hajanaisesti sijoittuviin pieniin ala-asteisiin. Kustannussyistä kokeilussa ei käytetty liikkuvaa kuvaa, vaan opetus toteutettiin telemaattisesti, puhelimen ja tietokoneen välityksellä. Kokeilusta saatiin arvokasta tietoa tietoliikennetekniikan opetuskäytön todellisista ongelmista ja mahdollisuuksista; tutkimusryhmä käsittelee näitä kysymyksiä ansiokkaasti raportissaan. [Linkki 4]
Suomen olosuhteissa maksimaalista maantieteellistä hajasijoitusta etäopetuksessa edustaa Helsingin ja Kilpisjärven välinen etäopetusprojekti. Projektissa Helsingin II normaalikoulun opettajat opettivat tietoliikenneyhteyksien kautta Kilpisjärven yläasteen koululaisia [3]. Perusidea on sama kuin Jyväskylän ala-asteen harvinaisten kielten etäopetuksessa, eli koululaiset saavat nauttia muualla fyysisesti läsnäolevan opettajan pedagogisista taidoista. Toteutus on tekniikaltaan hieman edistyneempi: pelkkien audioyhteyksien ohella myös kuva välittyy reaaliaikaisesti. Tekninen toteutus pohjautuu kahteen 128 kilon ISDN-yhteyteen, toinen 128 kiloa on varattu kuvan ja toinen 128 kiloa muun datan sekä äänen siirtämiseen.
KUVA: Helsinkiläiset koululaiset etäopetustilanteessa
kilpisjärveläisten kollegoidensa kanssa.
Teknillisestä korkeakoulusta löytyy muitakin tietoliikennetekniikan sovellusten ja opetuksen yhdistäviä opintojaksoja. Tuotantotalouden osastolla järjestettävä Yrityspeli-kurssi kuuluu tällaisten joukkoon. Siinä opiskelijat johtavat omaa yritystään tietokoneen kontroloimassa virtuaalisessa liiketoimintaympäristössä muiden liikeyrityksiä vastaan, TKK:ssa kehitetyn tietokoneohjelmiston avulla [4]. Yrityspeli-kurssi seuraa seuraavaa formaattia:
Sen sijaan Kaliforniassa, Californian Distant Learning -projektissa on aihepiirejä, joissa Internettiä on hyödynnetty hieman poikkeavalla tavalla: se ei ole vain opetuksen lisäväline vaan jo itsessään varsinainen opetusmetodi. Esimerkkinä voi pitää AIDS-opetussivua [6], jossa lukijoille annetaan perusopetusmateriaali ja lukija voi testata itse oppimaansa www-sivun tarjoamien kysymysten kautta. Samalla tavalla etäopiskelija voi tutustua esimerkiksi CV:n kirjoittamisen hienouksiin [7]. Näissä nimenomaisissa esimerkeissä on tosin huomattava, että ne on suunnattu ilmeisen vähän koulutetuille ihmisille. Kysymykset vaikuttavat olevan lähinnä alakoululaisten tasolla. Toisaalta asian voi nähdä niinkin, että www:tä voi olla mahdollista käyttää vähemmänkin koulutettujen ihmisten opetuksessa.
Insinöörimäisesti ajatellen tällaiset ongelmat lienevät väliaikaisia; tekniikkahan kehittyy koko ajan, ja niin kuvan kuin äänenkin saanee liikkumaan paljon sutjakkaammin jo parin vuoden kuluessa. Tarkemmin ajateltuna näin ei kuitenkaan ole: hyvälaatuinen videokuva vaatii noin kahden megan kaistanleveyden. ISDN:stä on siihen matkaa vielä paljon. Mutta hyvälaatuinen videokuva ei kuitenkaan ole juuri ISDN-kuvaa ihmeellisempi opetustarkoituksissa: suurtenkaan televisioruutujen kyky välittää yhden luokkahuoneen kokonaistilanne toiseen luokkahuoneeseen on rajattu. Vasta lähes elokuvamaiset, useammasta kulmasta ympäristöä kuvaavat sekä ääni- että kuvaärsykkeet lähes viiveettä välittävä järjestelmä toimisi hyvin. Tällaiset järjestelmät tietenkin tekevät tuloaan, mutta aikaperspektiivi lienee aivan välitöntä tulevaisuutta pidemmällä.
Myös opetuksen auktoriteettikysymykset ovat saattaneet jäädä pilottiryhmien varjoon: pilottiryhmissä koululaisten tarkka seuranta on todennäköisesti estänyt järjestyshäiriöt ja motivaatio-ongelmat. Sen sijaan rutiiniksi siirtyessään tele- tai videomaattinen opetus ei voi olla luomatta järjestysongelmia: opettajan fyysisen auktoriteetin puuttuessa ei ole vaikeata kuvitella, kuinka rauhattomaksi lasten teini-ikäisten luokkahuone voi ajoittain muuttua. Myös uusia ongelmia voidaan ennakoida - kahden peruskoulun luokkahuoneen välinen tietoliikenneyhteys synnyttänee jossain vaiheessa ensimmäisen esimerkin dataliikennekiusauksestakin. Todellisen henkilökohtaisen palautteen antaminen voi myös olla vaikeata korulaiseista huolimatta.
Lähdeviitteet:
[1] Etäkamu-projekti. Etäopetus multimediaverkoissa.
[Ei pvm] ***
<http://matriisi.ee.tut.fi/kamu/esittely.html>
[2] Jyväskylän yliopisto. Etäopiskelukokeilu
Korpilahden kanssa. [Ei pvm] ***
<http://www.norssi.jyu.fi/yaste/projekti/etaproje.html>
[3] Rönkä, Aarno. Kilpisjärvi-projekti
- videoneuvottelu etäopetuksessa. [Ei pvm] **
<http://www.helsinki.fi/kasv/nokol/kilpi.html#Kuvia>
[4] Tarkiainen, Markus. Facts -yrityspeli [Ei pvm]
*
<http://www.hut.fi/~facts/>
[5] Indiana University. Distance Course Search Result.
[Ei pvm] **
<http://wwwdb.indiana.edu/IUDistEd/scripts/ClassSrch.cfm>
[6] Otan. Aids. [Ei pvm] ****
<http://www.otan.dni.us/cdlp/lllo/aids/frame.html>
[7] Otan. Alzheimer's disease. [Todennäköinen
virhe sivun otsikoinnissa. Pitänee olla "Writing a resumé"]
[Ei pvm] ****
<http://www.otan.dni.us/cdlp/lllo/proper/frame.html>
Linkkilista (Arviot linkkien käyttökelpoisuudesta tähtiskaalalla
* - *****, jossa * huonoin ja ***** paras. Arvio hyvin subjektiivinen.)
[Linkki 1] Tämä linkki esittelee listanomaisesti
muutaman vuoden takaisia tietotekniikkaprojekteja. Muuten *, historiallisena
katsauksena **
<http://telmo.telmo.fi/tieke/tikas/osarap1.htm>
[Linkki 2] Tästä linkistä
löytyy hyödyllisiä polkuja etäopetuksen ja multimedian
maailmaan. ***
<http://matwww.ee.tut.fi/kamu/intro.html>
[Linkki 3] Tietoliikennearkkitehtuurien
kotisivun alta löytyy käytännön esimerkkicase tietoliikenteen
soveltamisesta opetukseen. *****
<http://www.tcm.hut.fi/Opinnot/Tik-109.300/>
[Linkki 4] Tämän linkin
alta löytyy hyvin dokumentoitu case tietoliikenteen käytännön
soveltamisesta ruohonjuuritason opetuksessa. ****
<http://www.norssi.jyu.fi/yaste/projekti/etaproje.html>
[Teollisuustalouden laboratorion yrityspeli-kurssin
kurssitiedote. Hyvä esimerkki tietoverkkojen hyväksikäyttöpotentiaalista.
***
<http://www.tuta.hut.fi/coursedata/Tu22162.htm>
Linkin alta löytyy lyhyt mutta hyvin perusteltu
kokoelma keskipitkänmatkan etäopetuksen vahvuuksista ja heikkouksista.
***
<http://liswww.fste.ac.cowan.edu.au/Distance/vidconferencing5.html>
Indiana University Yhdysvalloissa tarjoaa suomalaisittain
katsoen massiivisen määrän tietoliikennetekniikkaa hyödyntäviä
opetuspalveluja. *****
<http://www.indiana.edu/~iudisted/>