ATM Forumin Multiprotocol Over ATM

1. Multiprotocol Over ATM - Miksi?

2. MPOA:n ajatus ja arkkitehtuuri

Multiprotocol Over ATM määrittelee kolme keskeistä komponenttia. Ääreiskytkimet (Edge switches) tai monikerroskytkimet (Multilayer switches) ovat laitteita, jotka käyttävät joko verkkokerroksen tai MAC-kerroksen osoitteita pakettien siirtämiseen perinteiten lähiverkkojen ja ATM-verkon välillä. ATM-verkkoon kytketyt työasemat toteuttavat MPOA protokollan, jolloin ne voivat keskustella keskenään tai ääreiskytkimien välityksellä perinteisten lähiverkkotyöasemien kanssa. Kuitenkin MPOA:n kannalta olennainen merkitys on niin sanotuilla reittipalvelimilla (route servers), jotka eivät niinkään ole fyysisiä laitteita, vaan älykästä ohjelmistoa [4]. Reittipalvelimet toteuttavat verkkokerroksen aliverkkojen kuvaamisen ATM:lle, jolloin se ylläpitää tietoa verkkokerroksen osoitteista, kuten IP-osoitteet, MAC-osoitteista ja ATM-osoitteista. MPOA:n kantava ajatus on, että ATM-verkkoon liitetyt työasemat ja ääreiskytkimetmet kyselevät reittipalvelimilta reititysinformaatiota, jonka avulla mitkä tahansa työasemat tai ääreiskytkimet voidaan yhdistää oikealla virtuaaliyhteydellä, eikä liikennettä tarvitsisi enää saman yhteyden aikana reitittää uudelleen. Reittipalvelimet käyttävät tavanomaisia reititysprotokollia, kuten IETF:n määrittelemiä RIP ja OSPF, hankkiakseen reitti-informaatiota tavallisilta reitittimiltä, jolloin nykyiset reititinverkot ja MPOA:ta käyttävät verkot voisivat toimia yhdessä.

MPOA-verkkoa voisikin kuvailla eräänlaiseksi virtuaalireitittimeksi. Se koostuu joukosta MPOA-laitteita, jotka ATM-verkolla yhteenliitettyinä toimivat reitittimenä. Ääreiskytkimet ovat reitittimen liitäntöjä aliverkkoihin, ATM-verkko toimii kytkentäkenttänä ja reittipalvelin ovat prosessori, joka tekee reitityspäätökset. Liikenne ei kulje reittipalvelimen kautta, vaan suoraan ääreiskytkinten ja työasemien välillä. MPOA-verkon tehokkuutta voidaan kasvattaa liittämällä siihen lisää kytkimiä, ja toisaalta reittipalvelimen ohjelmistoa lisäämällä se saadaan reitittämään useampia protokollia [1]. Internetin kannalta MPOA ja virtuaalilähiverkkotekniikat yleensäkin merkitsevät melkoista kehitysaskelta. MPOA:n avulla verkonhallinnalla on mahdollista kumota aiemmin Internetiä ja IP-kerroksen verkko-osoitteita vaivannut ikävä piirre, eli IP-osoitteen ja verkkoliitynnän välinen yhteys, joka sitoo IP-osoitteen ja verkkoliitännän toisiinsa. Virtuaaliverkkohan mahdollistaa fyysisesti etäällä sijaitsevien työasemien vapaan yhdistämisen loogisiin lähiverkkoihin, jolloin nämä loogiset lähiverkot saadaan toimimaan myös IP-verkon aliverkkoina. Tällainen ei ole mahdollista perinteisissä reititinverkoissa.

Avainasia MPOA-työryhmän lähestymismallissa on ollut yhteensopivuus olemassaolevien reititinverkkojen arkkitehtuurien kanssa. Koko virtuaalireititin on suunniteltu toimimaan nykyisten reitittimien kanssa, sillä toimiihan se olemassaolevien reititysprotokollien avulla. Kuitenkaan ei ole sanottua, että nykyiset reitittimet katoavat. Niitä voidaan käyttää tietyissä tehtävissä, kuten ATM-verkkojen ja muiden runkoverkkojen yhdistämiseen. Samoin nykyiset reitittimet sopivat mainiosti palomuureiksi [1].

3. MPOA nykyään ja tulevaisuudessa

4. MPOA ja muut lähestymistavat

Verrattaessa MPOA:ta Ipsilonin ja Ciscon teknologioihin, paljastuu olennainen ero lähestymistavassa. MPOA on ATM Forumin standardi, jolloin sitä kehittämässä ovat olleet useat tahot. MPOA:n takana on laaja organisaatio, joten toteutusten uskotaan olevan keskenään yhteensopivampia ja teknologian jossainmäärin viimeistellympää tai tarkemmin tutkittua, kuitenkin MPOA-teknologian kilpailijat uskovat sen toimivan paremmin kaukoverkoissa kuin lähiverkoissa . Ipsilon ja Cisco sitävastoin ovat teknologioidensa takana lähes yksin. Ipsilon yrittää luoda omasta IP Switchingistä de Facto -standardia, ja ilmeisesti muutkin laitevalmistajat uskovat Ipsilonin tekniikkaan. Digital, General DataComm ja NEC ovat toteuttaneet ATM-kytkimiinsä Ipsilonin GSMP:n, ja Ipsilon yrittää saada IETF:ää hyväksymään GSMP:n ja IFMP:n Internet-standardeiksi. Siinä mielessä Ipsilonilla on hyvä asema, että sekä IFMP että GSMP on julkaistu RFC:nä, ja on niinollen koko Internet-yhteisön saatavissa. IFMP on julkaistu RFC:issä 1953 ja 1954 ja GSMP on RFC:ssä 1987. Ciscon valttina on laaja markkina-asema reititinmarkkinoilla. Myös Cisco yrittää saada Tag Switchingistä Internet-standardia. Cisco uskoo, että teknologia, joka vähiten häiritsee käyttäjien nykytilannetta tullee menestymään parhaiten. Tässä suhteessa Tag Switching ja Cisco on vahvoilla.

Teknologiana MPOA vaikuttaa kattavammalta kuin Ipsilonin ja Ciscon esittelemät tekniikat. MPOA hyödyntää useita olemassaolevia protokollia, kuten LANE:a ja Classical IP over ATM:ää. MPOA:ssa ei ole periaattellisia rajoituksia käytettävien reititysprotokollien suhteen ja reittipalvelimien käyttämät menetelmät on vapaasti määriteltävissä [1,2]. Tag Switching ja IP Switching ovat sen sijaan puhtaasti IP-liikenteen välittämiseen. Toisaalta niiden 'rajoittuneisuus' saattaa tehdä käyttöönoton yksinkertaisemmaksi ja IP Switchingin osalta spesifikaatioiden saataavuus tekee tekniikan houkuttelevaksi, minkä todistanevat tekniikan muut tukijat Digital, NEC ja General DataComm. Tosin MPOA:kin on saanut tukea laitevalmistajien keskuudessa, sillä muutamat valmistajat kuten Newbridge Networks uskoivat MPOA:aan jo ennen standardin 1.0-version julkaisua [6].

Lähteet ja linkit

Muut mielenkiintoiset sivut