| Ominaisuus |
|
|
| Kuvan sarjamuotoisuus |
|
|
| Läpinäkyvyys |
|
|
| Teksti-informaatiota |
|
|
| Kehittyvä näytettävyys (kuvaa voidaan näyttää latauksen aikana) |
|
|
| Täydellinen laiteriippumattomuus |
|
|
| Tehokas pakkaus ilman hävikkiä |
|
|
| Monta kuvaa samassa (animaatio) |
|
|
| Täysivärikuvat 48 bittiin asti |
|
|
| Harmaasävykuvat 16 bittiin asti |
|
|
| Täydellien alpha-kanava (yleiset läpinäkyvyysmaskit) |
|
|
| Kuvan gammainformaatio (kuvan kirkkautta voidaan korjata eri laiteympäristöissä) |
|
|
| Luotettava virheidentunnistus |
|
|
| Nopeampi alkukuva kehittyvässä kuvassa |
|
|
| Täysin vapaa lakisidoksista (patenttivapaa) |
|
|
| Helpompi ääntää *) |
|
|
Tavallisessa kuvankäsittelyssä PNG:n tärkein etu JPEG:iin nähden on se, että mitään kuvaan liittyvää informaartiota ei häviä pakkauksen yhteydessä. JPEG:ssähän kuva menee huonommaksi joka kerta kun lataat kuvan käsittelyohjelmaan ja talletat sen, vaikka pakkausteho olisi minimissä. TIFF:iin nähden PNG:n etuna on se, että standardi on tarkkaan määritelty. TIFF-standardissa ei ole pakko toteuttaa kaikkia ominaisuuksia, joten jossakin ohjelmassa talletettu kuva ei välttämätää avaudu oikein toisessa ohjelmassa. Toisaalta PNG:n määrityksessä sanotaan PNG:n olevan joustava formaatti ja tulevien lisäyksien tulisi olla helppoja [5]. Tämä voi tulevaisuudessa johtaa samaan ongelmaan kuin TIFF:llä on nykyään.
Kuitenkin tiedonsiirron kannalta valmiiden valokuvamaisten kuvien formaattina JPEG on paras vaihtoehto. Pienimmälläkin pakkauksella se päihittää reilusti PNG:n tiedostokoon.