Internettiä koskevat lait

2.12.1998 Marika Arkima Ke Teknillinen korkeakoulu markima@cc.hut.fi

Tiivistelmä

Internettiin sovelletaan aivan samoja lakeja kuin muuhunkin toimintaan. Kaikki lait eivät kuitenkaan ole käytännössä Internetin kannalta yhtä merkittäviä. Sopimus-, markkinointi-, immateriaali-, rikos- ja vahingonkorvausoikeus ovat Internetin kannalta kaikkein tärkeimpiä.

1 Johdanto

Internettiä koskevat lähtökohtaisesti aivan samat lait kuin kaikkia muitakin inhimillisen toiminnan osa-alueita. Monille Internetissä toimiville on syntynyt sellainen harhakuva, että Internet olisi jollain lailla oikeusjärjestyksen ulkopuolella. Näin ei kuitenkaan ole. Internetin merkityksen kasvaessa aletaan voimassa olevia lakeja soveltaa entistä useammin myös Internettiin. Internet ei edellyttäne minkäänlaisten uusien lakien säätämistä, vaan vanhoja lakeja voidaan soveltaa tähän uuteenkin ympäristöön. Toisaalta esimerkiksi Saksassa on säädetty oma nimen omaan Internettiä koskeva laki (Gesetz zur Regelung der Rahmenbedingungen für Informations and Kommunikatiosdienste), joka sääntelee muun muassa Internettiin liittyviä vastuukysymyksiä [6]. Internetin tiukempaa oikeudellista sääntelyä on vaadittu muun muassa sillä perusteella, että tavalliset lait saattavat joskus johtaa kohtuuttomuuksiin Internettiin sovellettuna. Esimerkiksi Saksassa tuomittiin erään tietoverkkopalveluntarjoajana toimivan yhtiön toimitusjohtaja ehdolliseen vankeuteen sen takia, että yhtiön asiakkaalla oli ollut laitonta materiaalia sisältävä WWW-sivu yhtiön ylläpitämissä puitteissa [1]. Oikeusjärjestyksemme on sopeutunut kaikkiin muihinkin yhteiskunnallisiin muutoksiin eikä Internet ja sen käytön yleistyminen muodosta tämän suhteen mitään poikkeusta.

2 Internettiä koskevat oikeudenalat

Ylimmällä tasolla säädöshierarkiassamme on perustuslainsäädäntö, joista etenkin hallitusmuodon (HM) perusoikeuspykälillä on merkitystä internetissäkin. HM 8 § säätää yksityiselämän kunnian ja kotirauhan suojasta. HM 10 § puolestaan säätää sananvapaudesta, johon kuuluu oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Internettiä ei siis Suomessa sensuroida ennakollisesti. Perustuslaintasoinen sääntely asettaa puitteet sille, miten muuta lainsäädäntöä muokataan. Viranomaisilla on myös velvollisuus olla noudattamatta lain alemman tasoista säännöstä, jos se on ristiriidassa perustuslain säännöksen kanssa. Suomessa ei kuitenkaan ole varsinaista perustuslakituomioistuinta, joka voisi tutkia lakienkin perustuslainmukaisuuden. Tämän perustuslakitason yläpuolella on vielä Euroopan Ihmisoikeussopimus ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen peruskirja [4].

2.1 Eurooppaoikeus

Tämän lisäksi Suomen oikeusjärjestyksen yläpuolella on Euroopan Yhteisön perustamissopimus eli Rooman sopimus, sekä Euroopan Unionin perustamissopimus eli Maastrichtin sopimus. Näiden sopimusten valtuuttamana on Euroopan Unioni antanut suuren määrän ns. johdannaista oikeutta eli artikloja, direktiivejä jne., joista monet koskevat myös Internettiä. EU:n asetukset ovat sen jäsenvaltioissa sellaisenaan sovellettavaa oikeutta, kun taas direktiivi velvoittaa jäsenvaltion toteuttamaan eli implementoimaan sen vaatimukset. Esimerkkinä suoraan jäsenvaltioissa sovellettavasta Internettiin läheisesti liittyvästä EU:n säädöksestä mainittakoon Euroopan Yhteisön tavaramerkkiasetus, jonka nojalla rekisteröidyn tavaramerkin oikeusvaikutukset ilmenevät tästä asetuksesta, joilla puolestaan on merkitystä tällaisen merkin Internetissä käyttämistä tarkasteltaessa. Myös direktiivillä voi olla välittömiä oikeusvaikutuksia, jolloin siihen voidaan vedota EU:n jäsenvaltion tuomioistuimessa samoin kuin EU:n asetukseen tai jäsenvaltion kansalliseen lakiin. Välitön oikeusvaikutus voi olla lähinnä sellaisilla direktiiveillä, jotka ovat riittävän ehdottomia ja sanamuodoltaan selviä, ja joiden implementointi jäsenvaltiossa on jollain lailla puutteellinen. Tällaiseen välittömästi sovellettavaan direktiiviinkään ei voida vedota kuin "vertikaalisesti" eli implementointivelvoitteen laiminlyöneen jäsenvaltion viranomaisia kohtaan. EU:n direktiiviin ei siis koskaan voida vedota toista yksityistä tahoa vastaan [5].

2.2 Sopimusoikeus, kuluttajansuoja, markkinointioikeus ja kauppaoikeus

Eräs Internetin osalta merkittävistä kansallisista laeistamme on laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (1929/228) eli OikTML. Tämän lain 1 luvun pohjalta arvioidaan Internetissä solmittua sopimusta. Laki sisältää myös mm. tärkeän 36 pykälän sopimuksen sovittelusta. Internetissä harjoitettavaa kuluttajiin kohdistuvaa markkinointia ja tuotteiden myymistä arvioidaan kuluttajansuojalain (1978/38) eli KSL:n pohjalta. KSL edellyttää soveltuakseen, että markkinointi- tai myyntitoimenpiteiden kohteena on kuluttaja. Se sisältää mm. oman 2 lukunsa kuluttajiin kohdistuvasta markkinoinnista, joka koskee Internettiäkin. Kuluttajan suojasta on erityislakejakin. Laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (1978/1061) eli SopMenL puolestaan suojaa elinkeinoharjoittajaa toisen elinkeinonharjoittajan sopimattomalta menettelyltä elinkeinotoiminnassa. Elinkeinonharjoittaja voi syyllistyä Internetissäkin monin eri tavoin SopMenL:n tarkoittamaan sopimattomaan menettelyyn. Elinkeinonharjoittajien välistä kauppaa säätelee muutoin kauppalaki (1987/355) eli KL. KL koskee irtaimen omaisuuden kauppaa Internetissäkin. Myös osamaksukaupasta on annettu oma lakinsa (1966/91) [7]. Näitä edellä käsiteltyä markkinointioikeudellisia normeja sovelletaan lähinnä siten, että tarkastellaan tietyllä alalla vakiintunutta kauppa- tai liiketapaa ja verrataan sitä tiettyyn toimintaan. Internetin kohdalta ei liene vielä vakiintuntu mitään omaa kauppa- tai liiketapaansa. ICC eli kansainvälinen kauppakamari on antanut omia mainonnan kansainvälisiä perussääntöjään täydentävät Internet-mainonnan- ja markkinoinnin perussäännöt, joita voidaan käyttää apuna määriteltäessä sitä, onko tietty Internetissä toteutettu markkinoinnillinen toimenpide alalla vakiintuneen kauppa- tai liiketavan mukainen. Näiden sääntöjen 1 artiklan mukaan mainonnan on Internetissä oltava "laillista, rehellistä ja totuudenmukaista". Termiä laillisuus täsmennetään vielä siten, että se viittaa mainonnan laillisuuteen nimen omaan sen "alkuperämaassa". Artiklassa vaaditaan myös, että Internet-mainonnan ja -markkinoinnin viestit on suunniteltava siten, ettei "yleisön luottamus Internetiin viestimenä ja markkinapaikkana heikkene [3]."

2.3 Henkilörekisterilainsäädäntö

Henkilörekisterilaki (1987/471) eli HenkRekL normittaa henkilötietojen keräämistä, tallentamista , käyttämistä ja luovuttamista silloin kun kyseessä ei ole pelkästään yksityinen toiminta[7]. Laki säätelee siis erilaisten henkilötietoja sisältävien tietokantojen muodostamista ja käyttämistä Internetissäkin. Asioista on annettu myös Euroopan neuvoston tietosuojasopimus, joka on Suomessakin saatettu voimaan [9].

2.4 Immateriaalioikeus

Immateriaalioikeus muodostuu tekijän- ja teollisoikeudesta. Tekijänoikeuslaki (1961/404) eli TekL suojaa tekijän oikeutta kirjalliseen tai taiteelliseen teokseensa. Kaikkea Internetin sisältämää teoskynnyksen ylittävää materiaalia suojataan periaatteessa TekL:lla. Tällä lailla suojataan myös tietokoneohjelmia. Tietokoneohjelmia koskevat myös tietyt erityissäännökset eli TekL 25j § ja 25k § [7]. Patenttilaki (1967/55) suojaa keksijän oikeutta keksintöön ja sen ammattimaiseen hyväksikäyttöön [7]. Tietokoneohjelma ei ole lähtökohtaisesti patentoitavissa, joskin tietokoneohjelmien patentointi yleistyy maailmalla jatkuvasti. Laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin (1967/656) normittaa sitä millä ehdoin työnantaja saa oikeuden työntekijänsä tekemiin keksintöihin. Laki hyödyllisyysmallioikeudesta (1991/800) muistuttaa pitkälti patenttilakia, jonka takia hyödyllisyysmallia onkin kutsuttu "pikkupatentiksi" [7]. Se suojaa myös keksijän oikeutta keksintöönsä ja sen ammattimaiseen hyväksikäyttöön. Tavaramerkkilailla (1964/7) suojataan tavaramerkin haltijan yksinoikeutta merkkinsä tai siihen sekoitettavissa olevan merkin käyttämiseltä tavaroiden tai palvelujen tunnuksena elinkeinotoiminnassa. Teoriassa jokaista Internetin sisältämää kuviota tai sanaa voidaan arvioida tavaramerkkioikeudellisesti [8]. Toiminimilaki (1979/128) muistuttaa pitkälti tavaramerkkilakia. Erona on kuitenkin se, että toiminimilaki suojaa yrityksen nimeä siihen sekoitettavissa olevien tunnusten käyttämiseltä elinkeinotoiminnassa. Näillä kahdella lailla on myös monimutkaisia yhteenkytköksiä ja usein tietyn Internetissä olevan sanan (tai kuvion) käyttöön voidaan puuttua sekä toiminimi että tavaramerkkilain nojalla [2].

2.5 Rikosoikeus

Rikoslaki (19.12.1889) eli RL normittaa rikosoikeudellista vastuuta Suomessa. Rikosoikeuden yleisten oppien lisäksi rikoslaki sisältää kuvaukset monien eri rikosten tunnusmerkistöistä. Internettiä näistä koskevat erityisesti RL:n 27 luku sisältäen mm. herjauksen ja yksityiselämän loukkaamisen tunnusmerkistöt ja RL 35 luku vahingonteosta. Lisäksi RL:n 38 luku sisältää tieto- ja viestintärikosten tunnusmerkistöt, joita ovat mm. : RL 38:3 viestintäsalaisuuden loukkaus, RL 38:5 tietoliikenteen häirintä, RL 38:8 tietomurto sekä 38:9 henkilörekisteririkos. Myös RL 49:1 mukaiseen tekijänoikeusrikokseen ja RL 49:2 mukaiseen teollisuusoikeusrikokseen voidaan syyllistyä Internetissä. Lisäksi useat erityslait kuten tavaramerkkilaki sisältävät omia rikosoikeudellisia pykäliään [7].

2.6 Vahingonkorvausoikeus

Vahingonkorvausvastuuta koskee yleislakina vahingonkorvauslaki (1974/412) eli VahL. VahL koskee muuta kuin sopimukseen perustuvaa tai muussa laissa säädettyä korvausvastuuta. VahL 2:1 mukaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheutettu vahinko on lähtökohtaisesti korvattava täysimääräisenä. Tuottamukseksi katsotaan Suomessa tietyn huolellisuusvelvoitteen laiminlyönti, joten muukin tahon kuin loukkaavaan tekoon varsinaisesti syyllistynyt voi olla siitä korvausvastuussa. Esimerkiksi tietoverkkopalvelun tarjoaja voi joutua vahingonkorvausvastuuseen tarjoamiensa puitteiden alaisuudessa aiheutetuista vahingoista. Monet Internettiin läheisesti liittyvät erityislait kuten TekL sisältävät omat vahingonkorvausnormistonsa, joskin VahL:n ilmentämiä yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita on sovellettava näidenkin lakien osalta [7].

3 Yhteenveto

Olen edellä maininnut vain osan Internettiin liittyvistä laeista. On itse asiassa hieman omituista puhua edes Internettiä koskevista laeista, koska koko Suomen oikeusjärjestys, Eurooppaoikeus sekä Suomen allekirjoittamat kansainväliset sopimukset koskevat kaikki lähtökohtaisesti Internettiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla lukemattomilla oikeusnormeilla olisi todellista merkitystä Internetin kannalta. Myös monet lakia alemmalla normihierarkian tasolla olevat koskevat Internettiä. Esimerkiksi itselleen domain-nimeä rekisteröivän tulee tuntea telemarkkinalain 37 §:n ja telemarkkina-asetuksen 8 §:n nojalla annettu Telehallintokeskuksen määräys Internet-tietoverkon suomalaisista verkkotunnuksista (THK 34/1997M). Telehallintokeskus on se taho, joka myöntää käyttöoikeuksia suomalaisiin fi-päätteellä varustettuihin domain-nimiin. Tämä määräys on tyyppiesimerkki lakia alemmantasoisesta oikeusnormista, joka vaikuttaa Internetissä toimivien oikeudelliseen asemaan. Valitettavasti se on myös tyyppiesimerkki huonosti muotoillusta oikeusnormista. On joka tapauksessa selvää, että Internettiä suoraan tai välillisesti koskevien oikeusnormien määrä kasvaa jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla. EU:n piirissä on vireillä useita lainsäädännön harmonisointi- ja kehitysprojekteja, jotka tulevat edelleen vahvistamaan tällaista kehitystä. Internet ja sen käytön sääntely politisoituvat ja "oikeudellistuvat" - halusimmepa me sitä tai emme.

Lähdeluettelo

[1] Amtsgericht München, Urteil vom 28. Mai 1998 - 8340 Ds 465 Js 173158/95, 1998 [viitattu 26.11.1998].
http://www.online-recht/vorent.html?LGHamburg980512

[2] Carlen-Wendels, T., Nätjuridik: lag och rätt på Internet. Stockholm 1998.

[3] ICC:n (Kansainvälisen Kauppakamarin) Suomen osasto ja Mainostajien Liitto, Internet-mainonnan ja -markkinoinnin ohjeet 1998. Helsinki 1998.

[4] Ihonen, H., Sananvapaus kansainvälisissä sopimuksissa ja Internet, 1996 [viitattu 26.9.1998].
http://www.penet.fi/sananvapaus/

[5] Joutsamo, K., Aalto P., Kaila, H. ja Maunu, A., Eurooppaoikeus. Helsinki 1996.

[6] Männel, F ja Noveck B., Germany Enacts Sweeping Multimedia/Internet Law, 1998 [viitattu 15.11.1998].
http://www.ljx.com/internet/11-12germany.html

[7] Oikeusministeriö, Suomen lainsäädäntö, säädöskokoelma, 1998 [viitattu 26.9.1998].
URL: http://finlex.edita.fi/stp.html

[8] Rahnasto, I., Internet-oikeuden perusteet. Helsinki 1996.

[9] Stenlund, H., Tietoyhteiskunnan oikeudelliset näkökohdat, 12.12.1994 [viitattu 26.9.1998].
http://www.telmo.fi/tieke/tikas/pmoikeu.htm

Lisätietoja

Internetlait USA:ssa
Yleistä tietoa USA:n tietokoneisiin, Internettiin ja viestintään liittyvästä lainsäädännöstä.

Päivitetty 2.12.1998

< markima@cc.hut.fi