Esa Torniainen
Esa.Torniainen@hut.fi
Olen valmistranut tämän sivun TKK:n kurssia Tik-110.350 Tietokoneverkot suorittaessani, sen yhdeksi pieneksi harjoitukseksi. Näin ollen sivun ambitiotaso on varsin maltillinen: tarkoitus on luoda vain lyhyt pohtiva yleiskatsaus otsikon aiheeseen.
Olen rajannut tämän esityksen ulkopuolelle monia aiheeseen käytännössä hyvinkin läheisesti liittyviä asioita, joita ovat esimerkiksi yksityisyyden suoja, salausmenetelmät, tekijänoikeuskysymykset, jne. Tämän rajauksen olen tehnyt vain käytettävissä olevan ajan rajhallisuuden vuoksi, en siksi että ne olisivat vähemmän tärkeitä!
Esityksen arvoväritteisistä ja mielipidelausumista vastaan itse ellei erikseen ole lähdettä mainittu.
Sananvapaudella tarkoitetaan ilmaisuvapautta: yksilön tai ryhmän myötäsyntyistä oikeutta itseilmaisuun periaatteessa ilman rajoituksia. Tämä kattaa mm. mielipiteiden ilmaisun, taiteellisen ilmaisun kaikkine muotoineen, poliittisen, uskonnollisen, jne. vakaumuksen ilmaisemisen ilman velvollisuutta alistua ennakkosensuuriin ja ilman pelkoa jälkikäteissensuurista tai muista nujertamispyrkimyksistä.
Absoluuttinen sananvapaus on saavuttamaton ideaali samoin kuin muutkin absoluuttiset yksilönvapaudet: yhteisön osana eläminen edellyttää ainakin pientä tinkimistä omista vapauksista. Yksilö on osa ihmisen historiaa ja sidoksissa kulttuuritaustaansa - myös tämä implisiittisesti rajoittaa yksilönvapauksia, myös sananvapautta.
Useimmat nykyaikaiset yhteisöt pyrkivät tai ainakin ilmoittavat pyrkivänsä turvaamaan jäsentensä sananvapautta. Usein tällaiset perusoikeudet on kirjattu perustuslakeihin, kuten Yhdysvaltain perustuslain 1. lisäyksessä [1].
Myös Suomen perustuslakeihin on kirjattu yksilön perusoikeudet, ml. sananvapaus [2]. Suomessa perusoikeudet tosin saatiin selkeästi kirjattua perustuslain tasolle vasta vajaat pari vuotta sitten (vrt. esim. mt. USA:n Bill of Rights on 1700-luvun lopulta), mikä kenties osaltaa kuvaa sitä, pidetäänkö näitä asioita täällä hirveän tärkeinä.
Mainittuja sananvapauden sääntelyä koskevia pykäliä USA:ssa ja Suomessa voidaan pitää ainakin jossain määrin toimivana esimerkkinä lainsäädännön ja oikeudenkäytön kulttuurieroista eri maiden välillä: Bill of Rights julistaa juhlallisesti, ettei sananvapautta supistavia lakeja saa säätää; Suomen kulttuuriin sen sijaan nimenomaan kuuluu lukuisten poikkeusten säätäminen perustuslakeihin. Toisaalta, toisin kuin monissa sivistysvaltioissa, Suomessa yksilöä eivät perustuslakeihin kirjatut hyvät tarkoitukset suoranaisesti juuri lämmitä - tuomioistuinlaitos tuomitsee alempien säännösten nojalla.
YK:n Yleiseen ihmisoikeuksien julistukseen liittyneet valtiot periaatteessa hyväksyvät sananvapauden periaatteen, joka on kirjattu mt. julistuksen 18. artiklaan [3]. Kuitenkin tämän periaatteen tosiasiallinen asema ja toimivuus vaihtelee selvästi jopa sellaisten maiden (kuten edellä USA ja Suomi) välillä, joissa käytäntö varsin pitkälle noudattaa tuota periaatetta. On myös maita, joissa sananvapaus on pelkkä kuollut kirjain - jopa rauhankin aikana.
Miksi yhteisöjen on järkevää turvata jäsenilleen sananvapaus?
Voidaan ajatella, että yhteisöt ovat jäseniään varten, joten on selvää, että jäsenille on "itsestäänselvästi" taattava niin laajat vapausoikeudet kuin yhteisön säilymisen ja toimimisen kannalta on mahdollista.
Asialla on myös yhteisön itsensä kannalta oleellinen merkitys: henkinen monimuotoisuus on yhteisölle nähdäkseni yhtä tärkeää kuin biodiversiteetti luonnossa. Yksiarvoisessa samanmielisten joukossa ei kovin kummoisesti pääse syntymään kehittymiselle välttämättömiä ristiriitoja ja keskustelua. Monipuolisuus tarjoaa laajemman välinevalikoiman, kun ollaan tekemisissä yhteisöä kohtaavien muutospaineiden, uhkien ja vastaavien kanssa.
Sananvapaus siis osaltaan auttaa yhteisöä säilymään ja kehittymään.
Sananvapaus on osa yksilön henkisiä perusoikeuksia, joihin lisäksi kuuluu mm. uskonnonvapaus ja mielipiteenvapaus. Näissä oikeuksissa on pitkälti kysymys yksilön oikeudesta olla oma itsensä, olla sellainen kuin on. Oikeus kertoa siitä myös muille, oikeus itseilmaisuun, on tähän luonnollinen laajennus: ihminen on sosiaalinen elukka, joten oikeus olla oma itsensä on kovin vähäinen, ellei se voi näkyä myös suhteissa muihin ihmisiin ja yhteisöön, jonka jäsen on.
Jos yksilö ei voi olla rehellisesti oma itsensä ja ilmaista itseään, hän ei luultavasti kovin pitkään voi olla tyytyväinen. Laajojen kansanjoukkojen tyytymättömyys puolestaan on merkittävä uhka yhteiskuntarauhalle.
Yksilön kannalta sananvapauden rajoittaminen yleisesti on vakava uhka, vaikka se ei sillä kertaa kohdistuisikaan henkilökohtaisesti juuri itseen. On varsin sopivaa odottaa, että seuraavalla kerralla se jo saattaa kohdistua. Siksi sananvapauden edistäminen ja puolustaminen on yksilön kannalta tärkeätä laajemminkin kuin vain omien senhetkisten toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi.
Jäsenyys yhteisössä edellyttää, että yksilö tinkii jossain määrin vapauksiensa absoluuttisuudesta: sananvapauden väärinkäytöltä halutaan suojella muita yksilöitä ja yhteisöä. Tätä pyrkimystä ilmentävät esim. lasten suojelu, kunnian suoja, sekä valtio- ja liikesalaisuuksien suoja.
Pyrkimykset laajempaan sananvapauden rajoittamiseen kuin mitä edellä mainittiin ovat usein ilmauksia yhteisön sisäisistä valtapyrkimyksistä: joku ryhmä haluaa rajoittaa yleensä lähinnä muiden, kenties vastustavien ryhmien sananvapautta keinona torjua ja nujertaa näitä. Tällaiset pyrkimykset ovat harvoin - jos koskaan - puolusteltavissa muista kuin ko. rajoituksia ajavan ryhmän omista itsekkäistä, muita syrjivistä lähtökohdista.
Sensuuripyrkimysten kohteena saattaa periaatteessa olla mikä tahansa itseilmaus, jos pyrkimyksenä on esim. nujertaa vastakkaisia mielipiteitä.
Yleisempää, em. kohtuullisilla suojelupyrkimyksillä perusteltavaa rajoittamista on esim. henkilöön käyvien solvausten kieltäminen, lasten henkiselle kehitykselle mahdollisesti vaarallisen materiaalin rajoittaminen, jne. Kyseenalaista on, kun tätä sinänsä hyvää suojelupyrkimystä halutaan laajentaa: esim. lastensuojelun perusteella rajoittaa aikuisten oikeuksia tai yhteiskuntarauhan säilyttämisen tekosyyllä vähemmistöjen oikeuksia.
Julkisesti (esim. Internetissä) esillepantu materiaali voi olla sopimatonta ja epämieluisaa yksilön, vähemmistön tai enemmistön kannalta. Onko tällöin oikeutettua sensuroida se pois kaikkien saatavilta? Mielestäni vain em. hyväksyttävillä suojeluperusteilla, tulkiten niitä hyvin suppeasti - myös silloin, kun materiaali ärsyttää enemmistöä.
Kohtuullisten suojelupyrkimysten laajentaminen on tuonut sensuuriuhkaa mm. ei-suosituille yhteiskunnallisile liikkeille ja mielipidesuunnille sekä poliittisille, uskonnollisille, sekusaalisille ym. vähemmistöille.
Internet poikkeaa perinteisistä tiedonvälitystavoista niin perinteensä kuin etenkin tekniikkansa vuoksi. Onkin osoittautunut ongelmalliseksi säännellä Internetiä perinteisin tavoin: olemassaolevat sääntelymekanismit ja valmiit lait perustuvat rakenteille joissa vanhat mediat (tv, radio, painettu sana) toimivat.
Vasta viime vuosina Internet on laajemmin kaupallistunut, eli sen piiriin on tullut merkittäviä liiketoiminnallisia intressejä. Aikaisemmin Internet on ollut leimallisesti akateeminen foorumi.
Akateemiseen ja tieteelliseen perinteeseen kuuluu totuuden etsiminen ja siihen suoraan liittyvä vapaus etsiä, tutkia ja ilmaista myös asioita, jotka eivät ole täysin ilmeisiä tai vallitsevien paradigmojen ja perinteiden mukaisia. Internetiin ei ole kehitetty kontrollirakenteita tai luontevaa tukea tällaisille rakenteille samoin kuin perinteisissä medioissa ainakin jossain määrin on. Niille ei ole nähty tarvetta tai ne on jopa nähty verkon tarkoituksen - tiedon välittämisen - vastaisiksi.
Perinteiset mediat toimivat käytännössä aina jonkin valtion alueella (tai alueelta käsin) ja ovat tämän lainsäädännön ja lainkäytön alaisia. Näin on periaatteessa myös Internetissä: jokaisen news-viestin tai www-sivun tekijä yleensä on samoin jonkun valtion lain alainen. Entä, jos julkaisen Internetissä jotain, joka Suomessa on sallittu mutta jossain muussa maassa kielletty, ja Internet levittää julkaisuni tähän maahan?
Internetissä julkaistu materiaali kopioituu automaattisesti (esim. news) tai on erittäin helppo kopioida (esim. www-sivut) muualle kuin missä se alun perin fyysisesti julkaistiin. Tämä osaltaan vaikeuttaa keskitetyn kontrollin mahdollisuutta: ei ole edes teknisesti mahdollista esim. julistaa jotain julkaisua kielletyksi ja tuhota sen kaikkia kappaleita, kuten polttamalla kirjoja rovioilla.
Internetissä etenkin monilla tärkeillä yhteyksillä on varareitit ja katkon sattuessa yhteydet reititetään uudelleen. Onkin heitetty, että Internetissä sensuuri olisi lähinna vain reititysongelma.
Toimiva sensuuri edellyttäisi mahdollisuutta tarkkailla ja puuttua kaikkeen liikenteeseen; tämä taas olisi mahdollista vain jos tähän pyrkivä konsensus olisi mahdollista saada aikaan koko maailman tasolla - onneksi se ei liene mahdollista.
Internetissä on paljon helmpompaa esiintyä anonyymisti tai väärällä henkilöllisyydellä kuin perinteisissa medioissa. Erityisen helppoa se on esim. sähköposti- ja news-järjestelmissä, joita varten on jopa luotu erilaisia anonymisointipalveluita.
Sananvapauden kannalta mahdollisuus anonymiteettiin on tärkeää: esim. maassa, jossa poliittista vastustusta pyritään nujertamaan sananvapautta rajoittamalla, on vastakkaisia näkökantoja saatava esiin tarvittaessa anonyymisti henkilöiden suojelun vuoksi.
Singaporessa hallitus on päätynyt ainutlaatuiseen ratkaisuun: Internetin ennakkosensuuriin. Kansalaisten yhteydet Internetiin saadaan hoitaa vain hallituksen hallitsemien palvelimien kautta, ja nämä palvelimet pyrkivät karsimaan pois kaiken sopimattoman aineiston.
Sopimatonta on ainakin: hallituksen vastaisuus, porno, väkivalta, alastomuus, seksi, kauhu, homoseksuaalisuus, jne.[12]
Yhdysvalloissa vuonna 1996 hyväksytty Telecommunications Act [13] sisältää viidentenä lukunaan Communications Decency Actin, jossa kriminalisoidaan säädyttömän ja sopimattoman (alkup. engl. "obscene, lewd, lascivious, filthy, or indecent") materiaalin välittäminen häirintätarkoituksessa tai alle 18-vuotiaalle. Verkossa saatavilla olevaa materiaalia on varsin vaikeaa ellei mahdotonta rajoittaa vain vähintään 18-vuotiaiden saataville, joten käytännössä laki rajoittaisi suoraan myös aikuisten sananvapautta.
CDA on ehkä ensimmäinen erittäin laaja uhka Internetin sananvapaudelle: Internet on syntynyt Yhdysvalloissa ja edelleen Yhdysvallat käsittää merkittävän osan koko Internetiä. Jos CDA jää voimaan, voi sillä olla laajat vaikutukset: se saattaisi toimia esikuvana muissa maissa mahdollisesti säädettäville laeille. CDA on saanut Yhdysvalloissa - ja Internetissä laajemminkin - laajaa vastustusta, josta näkyvimpänä on Blue Ribbon Campaign.
CDA:n perustuslainmukaisuus [1] on asetettu kyseenalaiseksi, ja alioikeus onkin jo 06.12.1996 antanut päätöksen, jonka mukaan laki on perustuslain vastainen [14]. Juttu odottaa käsittelyä Korkeimmassa oikeudessa.
Internetin kenties suosituin anonyymipalvelin (sähköposti- ja news-viestein anonymisointipalvelu) anon.penet.fi suljettiin 30.08.1996. Päätöksen sulkemisesta teki palvelun ylläpitäjä, Johan Helsingius, sen jälkeen, kun Helsingin raastuvanoikeus oli velvoittanut hänet rikkomaan kahden käyttäjän anonymiteetit eli paljastamaan heidän todelliset sähköpostiosoitteensa.
Taustana tapaukselle on Yhdysvalloissa käytävä oikeustapaus, jossa henkilöä syytetään joidenkin tietojen julkistamisesta oikeudettomasti Internetissä.
Koko tapaus on varsin hyvin dokumentoituna verkossa [11].
Lappeenrantalainen 19-vuotias opiskelija "Chip" piti BBS-koneessaan ja Internet-sivuillaan saatavilla kuvia, jotka tiedotusvälineiden mukaan sisälsivät lapsi-, eläin- ja väkivaltapornoa.
Henkilö tuomittiin 3 kk ehdolliseen vankeuteen ja välineet eli tietokoneet menetetyiksi valtiolle. Tuomioon ilmeisesti vaikuttivat myös samalla tehdyt tavaramerkki- ja tekijänoikeuksien rikkomiset. [4,5]
On esitetty, että sivun sisältö olisi saatettu poliisin tutkittavaksi [6].
Suomessa on Oikeusministeriön alaisuudessa valmisteltu parin vuoden ajan lakia, joka korvaisi mm. nykyiset Painovapauslain ja Radiovastuulain; kunnianhimoisena tavoitteena on ollut yhdistää kaikki viestintä saman lain alle. Tuloksena toimikunna työstä on vastikään julkistettu Ehdotus laiksi sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä [7].
Lähtökohta eli sananvapauden sääntely samoin säännöksin mediasta riippumatta on periaatteessa järkevä: miksipä välineen pitäisi vaikuttaa sisällölisten asioiden sääntelyyn. Tavoite on kuitenkin ehkä ollut liian kova: toimikunta tuntuu tehneen rankkoja yleistyksiä ja yksinkertaistuksia, joiden ansiosta mm. radio- ja tv-toiminnan piiristä tulevan ohjelmatoiminnan käsitteen alle olisi joutumassa lähes kaikki äänen ja videokuvan välitys. Ohjelmatoiminnalle taas on säädetty raskaita vastuita, mm. velvollisuus säilyttää kaikkia viestejä 3 kk.
Lakiesitystä on arvosteltu ankarasti. Keskustelua on käyty verkossa (mm. news-aluella sfnet.keskustelu.laki) ja perinteisissä medioissa. Kärjekkäimpiä arvostelijoita ovat olleet mm. HPY:n teknologiajohtaja Risto Linturi [8,9] ja viestinnän emeritusprofessori Osmo A. Wiio [9]. Onpa tuomitsevia lausahduksia onnistuttu saamaan ulkomaalaisiltakin asiantuntijoiksi tituleeratuilta, mm. IBM Kanadan Internet Strategies Managerilta Tom Vassokselta [10].
Yhteistä näissä arvosteluissa yleensä on ollut se, että lakiesityksessä on katsottu ohjelma- ja/tai julkaisutoiminta määritellyn siten, että merkittävä osa Internetissä tapahtuvasta viestinnästä tarpeettomasti lukeutuisi niihin. Ilmeisesti esityksessä on laajennettu vanhojen medioiden mukaisia käsitteitä ja rakenteita kattamaan myös Internetissä tapahtuva viestintä ilman, että olisi riittävän huolellisesti tutkittu, miten hyvin ne sopivat toisiinsa.
Toimikunta on tehnyt esityksensä, joka on nyt lausuntokierroksella. Odottaa - ja etenkin toivoa - sopii, että käyty keskustelu ja esityksestä annettavat lausunnot aiheuttavat esityksiin vähintäänkin merkittäviä muutoksia ennen kuin sitä vakavassa mielessä esitetään laiksi.
Yksi harvoista mielestäni hyväksyttävistä sensuuripyrkimyksistä on lastensuojelu eli pyrkimys suojata lapsia (ja miksei muitakin lapsen tasoisia) törmäämästä sellaiseen materiaaliin, joka heidän alhaisen henkisen kehitystasonsa vuoksi voi olla heidän kehittymiselleen vaaraksi. Tällaista voisi perinteisesti olla esim. väkivalta ja porno.
Lastensuojelua ei kuitenkaan saa käyttää keppihevosena tällaisen materiaalin sensuroimiseksi aikuisilta.
Tupakin myyntiä alaikäisille valvoo kioskin täti, joka kieltäytyy myymästä. Internetissä tällaista kontrollia ei ole eikä kovin helposti voikaan olla (ks. ed. kuitenkin erikoistapauksena Singapore). Tässä korostuu vanhempien kasvatusvastuu: vastuu ja valvonta on vanhemmilla, eikä sitä ole kovin helposti sälytettävissä yhteiskunnalle tai muulle kolmannelle osapuolelle. Tätä tehtävää helpottamaan on kehitetty teknisiä ratkaisuja, erilaisia suodatus-, loki- ja muita ohjelmistoja, joiden avulla voidaan rajoittaa pääsyä Internet-resursseihin sisällön (esim. joidenkin avainsanojen) perusteella. Tällaisia tuotteita ovat esim. Cyber Patrol, The Internet Filter, Surf Watch ja monet muut. Viitteessä [15] on laajempi katsaus moniin tällaisiin ohjelmistoihin.
Oheisessa listassa on joukko linkkeä aiheeseen liittyviin tai sitä sivuaviin dokumentteihin verkossa. Kullekin linkille on annettu tähtiä (asteikolla 1..5 tähteä) sen mukaan, miten hyvin se liittyy aiheeseen ja miten hyvänä sitä subjektiivisesti pidän.
[1]
United States Bill of Rights: Article the third [Amendment I]***
<URL:http://Constitution.by.net/uSA/BillOfRights.html#bor3>
[2]
Suomen Hallitusmuoto: II luku, 10 §***
<URL:http://www.eduskunta.fi/kirjasto/Lait/hm_2.html#10p>
[3]
Universal Declaration of Human Rights***
<URL:http://www.un.org/Overview/rights.html>
[4] MTV3-kanavan Mediatuutiset-ohjelma la 19.04.1997. klo 19:15***
[5] Kaj Malmbergin kirjoitus uutisryhmässä sfnet.keskustelu.laki 19.04.1997 otsikolla "Käräjäoikeuden päätös lapsipornoasiassa".*** <URL:news:sfnet.keskustelu.laki>
[6] Kaj Malmbergin kirjoitus uutisryhmässä sfnet.keskustelu.laki 04.04.1997 otsikolla "Re: Laitonta?".** <URL:news:sfnet.keskustelu.laki>
[7]
Ehdotus laiksi sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä***
<URL:http://www.vn.fi/om/suomi/tiedotteet/sananvapL.html>
[8] Risto Linturin kirjoitus uutisryhmässä sfnet.keskustelu.laki 01.09.1997 otsikolla "Sananvapaustoimikunta uhkaa verkkoviestintää".**** <URL:news:sfnet.keskustelu.laki>
[9] Tietoviikko 8/1997 07.03.1997, sivu 6, "Asiantuntijat tyrmäävät sananvapausmietinnön".***
[10] Tietoviikko 10/1997 21.03.1997, sivu 3. "Lakiesitys joutaa roskiin".*
[11]
The Church of Scientology vs. anon.penet.fi****
<URL:http://www.cybercom.net/~rnewman/scientology/anon/penet.html>
[12]
Singapore Broadcasting Authority: Internet Content Guidelines***
<URL:http://www.sba.gov.sg/netreg/annexc.htm>
[13]
Telecommunications Act of 1996**
<URL:http://www.eff.org/pub/Alerts/s652_hr1555_96.act>
[14]
Citizens Internet Empowerment Coalition Trial Update No. 14***
<URL:http://www.eff.org/pub/Legal/Cases/EFF_ACLU_v_DoJ/960612_ciec.update>
[15]
Parental Control Software****
<URL:http://www.worldvillage.com/wv/school/html/control.htm>
Esa Torniainen
Esa.Torniainen@hut.fi