Nyt aloitettu myös Focus 1.6i Ghia sedan '99-päiväkirja. Onpahan jotain seurattavaa talvellakin ;)
Moottoripyörät ovat kiinnostaneet meikäläistä pikkupojasta lähtien kovasti. Joskus ennen 80-luvun puoltaväliä tuli käytyä innokkaasti moottoripyöränäyttelyissä, ja Ruskeasannallakin käytiin kuolaamassa crossareita ja lentävää hiekkaa. "Omilla" säästöillä oli tarkoitus saada mopo, kunhan täyttäisin 15 vuotta - mutta rahat käytettiinkin sitten tietokoneeseen. Varmaan ihan hyvä valinta näin jälkeenpäin ajatellen - ainakin turvallisempi. Sitten 18-vuotiaana mopoilu unohtui, kun autoilu astui kuvioihin. Se olikin kivaa - ja on vieläkin - mutta jotain jäi kuitenkin hampaankoloon nuoruusvuosista. Joka kevät prätkäilijöiden ilmestyessä katukuvaan hiipi mieleen ajatus omasta pyörästä, mutta pikainen vilkaisu lompakkoon riitti haihduttamaan turhat haaveet.
Juuri tätä pyörämallia on tullut katseltua sillä silmällä jo viitisen vuotta, ja viime kesänä olin jo vähällä tosissani hankkia moisen. Viime kesänä Vuosaareen muutettuamme työmatkani venyi niin pitkäksi, etten enää viitsinyt ajaa sitä kesäisin polkupyörällä (noin 50 km edestakaisin). Yritin kyllä viime kesänä muutaman viikon, mutta vei liikaa aikaa ja iltaisin oli ihan poikki. Kun autokin lähtee aina kesäisin mökille, oli vihdoin kasassa riittävästi syitä hankkia se pyörä - nyt tai ei koskaan! Eilen (30.6.) sitten unelma viimein toteutui oman Kawan ilmestyttyä pihaan vanhan omistajan ystävällisellä avustuksella. Tämä yksilö on USA-malli, joka on ostettu uutena ilmeisesti 16.6.1987, tuotu ensin Hollantiin ja sieltä 1988 Suomeen.
Pitkällisten nettivertailujen ja -tutkiskelujen jälkeen sain hankittua kypärän. Shoei vaikutti muiden kertomusten mukaan hyvältä merkiltä, ja sovittelu liikkeessä vahvisti asian. Kokeilin myös Arain kypäriä, mutta olivat jotenkin ahdistavamman oloisia, eikä laseja tahtonut saada survottua mukaan. Sen olin jo etukäteen päättänyt, että umpimalli sen olla pitää vaikka customilla ajaisikin. Mielummin pidän leukani jos täytyy ottaa tuntumaa kanveesiin. Avattavaa harkitsin ensin, mutta ei noitakaan tuntunut saavan lasit päässä päähän tai pois, joten mielummin sitten hankkii varmasti kestävän potan. Parhaimmalta tuntui Shoei XR-1000, josta kuvittelin selviäväni erittäin hyvältä tuntuneella L-koolla, mutta myyjän mielestä se oli liian väljä ja jouduin sulloutumaan M-kokoiseen pataan. Ahdasta oli, ja posket tuli silmikosta ulos, mutta eipähän heilunut päässä. Kymmenen minuutin testin jälkeen ei näkynyt missään punoittavia alueita (koko naama oli kyllä tasaisen punainen :), joten päätin sitten ostaa tuon (Allrightista). Väriksi olisin halunnut jonkun räikeän (lue: liikenteessä erottuvan), mutta vaihtoehtoja oli tässä vaiheessa kesää enää hopea ja tummanpunainen. Kuviomaalauksista en halunnut maksaa ekstraa, joten päädyin hopeiseen. Saksasta olisi toki saanut kypärän halvemmalla, mutta jonkun myyjän sivuilla lupailtiin Shoeille 4-6 viikon toimitusaikaa - ja aikaa pyörän tuloon oli 2 päivää! Myöhemmin illalla istuin potta päässä pariin otteeseen noin tunnin kerrallaan, eikä se nyt niin hirveän pahalta tuntunut - tasainen puristus joka puolella. Vaikuttaisi siis ihan pätevältä hankinnalta. Vakiona tullut tuplaviisiiri (ns. pinlock) ei juurikaan huurru edes hönkäilemällä, joten hoitanee asiansa hyvin. Silmälasien huurtuminen voi olla ongelma, mutta sen näkee sitten sadekeleillä.
Pyörän omistaja ajoi tavanomaisessa suomalaisessa kesäsäässä (+13 astetta ja satoi) Kawan pihaamme ja allekirjoitimme Päivin laatiman kauppakirjan. Tätä ennen oli käyty katsastuskonttorilla tekemässä tarvittavat rekisteröintimuutokset, ja otin samalla pyörälle liikennevakuutuksen ja osakaskon. Sää yltyi illemmalla varsinaiseksi syysmyrskyksi, ja piti käydä kahteen otteeseen varmistamassa, että pyörä on vielä tallella ja pystyssä :)
Ensimmäinen herätys uudessa kodissa 1.7.2004. Mahtoi olla jännittävää...
Vielä ehjänä edellisen yön syysmyrskyn jäljiltä.
Lukituksessa vielä hiomista.
Sopu sijaa antaa - samaan parkkiruutuun mahtuu tila-autokin (kuvauksen ajaksi tosin Nissan perääntyi hieman).
Illalla olikin sitten aika ottaa pyörästä ns. tyypit, ettei homma mene pelkäksi kuvien ottamiseksi. Pyörän käynnistys sujui yllättävän hyvin, vaikka mukana ei tullutkaan manuaalia, ja ryypynkin käyttö tuli tutuksi. Koneen lämmettyä vaan ykköstä silmään ja menoksi. Ensimmäinen rykäisy ylsi noin kahteen metriin, minkä jälkeen kone sammui - syynä ehkäpä autoon tottuneelle hieman äkäinen kaasuhanikka. Kytkimen kanssa pääsi sinuiksi varsin pian, mutta kaasu on hieman turhan on/off -tyyppiä, eli sen kanssa varmaan joutuu totuttelemaan aikansa. Pienenä kauneusvirheenä nopeusmittarin vaijeri irtosi ajon aikana mittarin päästä, mutta saimme sen kuitenkin ruuvattua takaisin. Ilmankos myyjä kertoi, että mittari välillä lakkaa toimimasta ja sitä joutuu kopauttamaan. Kakkosta en saanut näin hitailla vauhdeilla silmään, mutta onhan tässä kesä aikaa...
Kaikkiaan parkkipaikkaa kehtasi ajella ympäri 3-4 kertaa, mutta saipahan vähän tuntumaa. Tielle ei vielä tehnyt mieli lähteä yrittämään.
Ja siinähän se virta-avain oli...
Sepon ensimmäistä MP-ajotaivalta takana jo lähes kymmenen metriä. Vielä pystyssä.
Nyt jo 15 metriä... alkaa mennä rutiinilla!
Valmiina "valtaisaan" kiihdytykseen (ykkösellä, tottakai)...
Ja viuh vaan ohi - kamerakaan ei pysynyt perässä. Huomaa: molemmat jalat irti maasta!:-)
Ajon jälkeen annoin moottorin jäähtyä vähän aikaa ja peittelin lapsen Bilteman S-koon puolipeitteellä. Kävin tänään ostamassa myös Tokimotosta tärinän tunnistavalla hälyttimellä varustetun (Xena XM10) levyjarrulukon, mutta sepä ei mahtunutkaan paikalleen myyjän vakuutteluista huolimatta (tappi ei yltänyt jarrulevyn reikään asti, vajaata jäi pari milliä). Täytyy yrittää, jos saisi vaihdettua sen huomenna isompaan malliin. Koska joka päivä menee kuitenkin jotain pieleen, niin ehkä oli hyvä että se oli tämä - eikä esim. pyörän kaataminen...
Puolipeite päällä.
Menihän siinä sitten lopulta vähän muutakin pieleen kun tuo lukko, kun Päivi sai eilen illalla vatsataudin ja hirveät kouristukset, eikä pystynyt enää olemaan kuin pystyasennossa. Vietettiin sitten koko yö sairaalassa, mutta nyt aletaan olla jo voiton puolella. Tämä päivä meni lähinnä nukkumiseen (sääli mopoilun kannalta, sillä oli vihdoinkin lämmintä ja aurinkoista) ja Päivin hoivaamiseen, mutta sain sentään tuon hälytinlukon vaihdettua mutinoitta XES12-malliin, joka sopi levyyn kiinni (hyvää palvelua Tokimotolta!). Näyttää myös vähän tukevammalta kuin muovisen oloinen XM10, ja hälytyskin toimi lukkoa kopauttaessa. Samalla hommasin kypärähupun, ettei korvat irtoa aina kypärää päähän laittaessa. Viikonlopuksi taas sadetta luvassa - tottakai. Pitänee silti yrittää pyöränkin selässä käydä treenaamassa, ettei taidot ruostu - heh. Ja kohta täytyy hankkia kunnon sateenpitävä ajopuku, koska ei tämä tunnu tästä kesäksi muuttuvan : (
Xena lukittuna - älä koske!
Satoi. Koko päivän...
Vihdoinkin... sunnuntai valkeni aurinkoisena, joten pyörälle oli suorastaan pakko päästä. Kävin tällä kertaa viereisellä parkkipaikalla ajamassa ympyrää ja kahdeksikkoa Päivin toimiessa liikenteen ohjaajana. Parkkipaikka oli isompi, joten siinä pääsi ajamaan jo kakkosella. Melkoisen pyörimisen jälkeen päätin lähteä huoltoasemalle tankkaamaan pyörää ja tarkastamaan rengaspaineet. Matkaa oli noin 300 metriä, mutta kieltämättä jännitti ajaa ensimmäistä kertaa liikenteen seassa. Hyvin tuo kuitenkin sujui ja huoltikselle päästiin (Päivi tuli perässä apostolinkyydillä). Onneksi tuli tarkastettua renkaat, sillä molemmissa oli noin puolet tarvittavista paineista! Huoltoasemalta oli tarkoitus ajaa takaisin kotiin, mutta kotipihalla en malttanutkaan jättää pyörää parkkiin. Päätin tehdä pienen kierroksen, josta tulikin noin kolmen kilometrin mittainen. Läheisillä pikkuteillä sai hieman tuntumaa vauhtiin, ja vaihteitakin sai kelattua neloselle asti. Nopeusmittari ei toiminut, mutta arviolta vauhtia oli parhaimmillaan noin viisikymppiä. Tuossa vauhdissa tuuli jo melkoisesti takin sisään ja kypärän visiirikin tuli laitettua kiinni huminan vuoksi. Ensimmäinen varsinainen ajokokemus siis - ja erittäin addiktiivinen sellainen!:-)
Nopeusmittarin toimimattomuus sapetti, joten kävin hakemassa kaupasta fillarin digimittarin ja tarvittavat kilkkeet, jotta sen saa kiinni mopoon. Toisin sanoen Sigma Targa -mittari (pitäisi olla kestävä ja näyttää 300 km/h asti - eli riittävästi :), pieniä neodyymimagneetteja etujarrulevyyn kiinnitettäväksi (vakioanturi kiinnitetään pinnoihin, joita Kawassa ei ole), sekä epoksiliimaa kiinnityksen varmistukseen. Illalla sovittelin mittaria tankoon ja mittailin tarvittavaa anturin johdon pituutta. Myöhemmin kolvailin vielä anturipiuhaan tuplasti pituutta, mutta asennushommiin en enää viitsinyt yöllä ryhtyä.
Mukavan aurinkoinen iltasää, joten töistä tultuani asensin mittarin paikoilleen. Magneetit napsahtivat sen verran tiukasti jarrulevyyn, etten ainakaan toistaiseksi katsonut epoksia tarpeelliseksi. Vastakappale kiinnittyi jarrusylinterin viereen nippusiteillä, ja piuhan kiinnitin samoilla siteillä originaalinopeusmittarin vaijeriin ja tankoon. Mitattiin Päivin kanssa Kawan etupyörän ympärysmitta (2031 mm) siten, että istuin pyörän päällä ja työnsin sitä eteenpäin yhden pyörän kierroksen suoraa parkkiruudun viivaa pitkin. Sitten olikin testin aika. Kun yritin lähteä liikkeelle, opin taas yhden perusasian: Vaihde kannattaa todellakin tökätä ykköselle ennen kuin pyörä pysähtyy. Nyt se oli ilmeisesti jäänyt kakkoselle, eikä pyörää tahtonut saada liikkeelle sitten millään sitä saman tien sammuttamatta. Useamman yrityksen jälkeen sain kuin sainkin vaihteen vapaalle, ja tästä eteenpäin homma sujuikin leikiten. Kawassa olisi todellakin käyttöä päällä olevan vaihteen osoittavalle näytölle (joissakin pyörissä tällainen kuulemma onkin)! Ajelin sitten Vuosaaren golfkentän ympäri pariin kertaan, yhteensä 12,5 kilometriä. Mukava lenkki, ei paljon muuta liikennettä, ja pari liikenneympyrääkin matkalla. Vaihteiden käyttöön ja risteysalueelle tuloon alkaa saada hieman tuntumaa, mutta vieläkin täytyy yrittää pitää koko ajan mielessä, mikä vaihde on silmässä. Tuuli oli melko navakka, ja kokeilinkin myötätuuliosuudella ottaa hieman vauhtia. Sigma näytti maksiminopeudeksi 73 km/h, mikä lienee hyvin lähellä totuutta. Tuo ei tosin tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin vastatuuleen takaisin tulo, jossa vauhtia oli vain viisikymppiä. Takki lähti tuossa jo aika lailla pussittamaan viimassa, joten kunnon ajopuku alkaisi olla paikallaan. Onneksi oli lämmin eikä satanut, mutta ilmanvastuskerroin kärsi kyllä melkoisesti. Samalla pätkällä myös aurinko paistoi aika suoraan silmiin, joten tummennettu visiirikään ei olisi pahitteeksi. Ostoslistaa kertyy... Yritin koputella matkalla myös nopeus- ja kierroslukumittareita, mutta molemmat pysyivät mykkinä. Xenan hälytin on alkanut ärsyttää, koska sitä on käytännössä mahdotonta saada pyörästä irti ilman varoituspiippausta (joka ei ole mikään hiljainen sekään!). Ehkä pieni viive tuossakin olisi poikaa...
Tänään tuli sitten hankittua ajopuku, kun ajaminenkin alkaa sujua jo sen verran, että vähän pidemmällekin lenkille uskaltaa lähteä. Keltaisesta pörssistä yritin katsella käytettyjä, mutta aika niukkaa oli tarjonta. Allrightissa käytiin sitten Päivin kanssa uusia pukuja katselemassa ja kokeilemassa ja päädyttiin kotimaisen MP-asun tuotteisiin. Olin noita jo netistä katsellut etukäteen, ja ominaisuudet, suojat, hinnat ja ulkonäkö miellyttivät. Tai no hinnat nyt ei varsinaisesti miellyttäneet, mutta verrattuna muihin tarjokkaisiin olivat kohtuullisia. Sovittelun ja pähkimisen jälkeen takki on mallia Sportech, housut Radial ja hanskat Viper. Kenkiin ei ollut vielä varaa, mutta Vagabondeilla pärjännee ainakin kuivalla kelillä.
Kun varusteet olivat kasassa, piti niitä tietysti käydä vielä testaamassa. Ajoimme Päivin kanssa siskonsa luo Puotilaan, minä edellä ja Päivi autolla perässä. Hiukan hirvitti molempia, mutta ehjinä selvittiin ja oikeastaan tuo sujui varsin mallikkaasti. Saas nähdä, jos huomenna rohkenisi jo ajella mopolla töihin. Ovat lupailleet kaunista säätäkin...
Valmiina ajoasun testaukseen. Oikealla Sigma viritettynä tankoon.
Anturin kiinnitys (tosi kaunis :) ja magneetit jarrulevyssä (ei liimattu ainakaan vielä).
Tänään ajoin ensimmäistä kertaa pyörällä töihin. Ajelin kiltisti rajoitusten mukaan, ja todellakin 80 km/h tuntuu olevan vallan riittävä matkanopeus tuolle pyörälle. Ihan kivasti meni muuten, mutta liikennevaloissa vähän ennen Itäkeskuksen isoa risteystä sain koneen sammumaan. Se ei tahtonut taaskaan käynnistyä uudelleen ennen kuin noin minuutin yrittämisen jälkeen (mitään ei tapahtunut starttinappulaa painaessa). Tuohon täytyy olla jokin kikka, mutta kun manuaalia ei ole, niin täytyy yrittää etsiä jostain muualta vinkkiä...
Työmatkastatistiikkaa:
Kokonaismatka: 26,19 km
Käytetty aika: 25 min 12 sek
Keskinopeus: 62,46 km/h
Maksiminopeus: 86 km/h
Pyry kävi katsomassa pyörää tänään Otaniemessä, käynnistysongelmat ilmeisesti johtuvat huonosti liikkuvasta tukijalan ja kytkimen asennot tunnistavista kytkimistä. Kun vaihde on päällä, kytkin ylhäällä ja jalka alhaalla, ei moottorin pitäisi käynnistyä. Niinpä - mulla oli kytkin alhaalla ja jalka ylhäällä, mutta pyörä ilmeisesti kuvitteli muuta. Paras vaan olla sammuttamatta konetta valoissa :)
Pääsinpä sitten kotiinkin, ja ehjin nahoin. Konekaan ei sammunut tällä kertaa. Illalla säädin vielä jarrupolkimen, joka oli turhan ylhäällä siten, että nilkkaa joutui koukistamaan jatkuvasti ettei painaisi jarrua.
Kotimatkan statistiikat:
Kokonaismatka: 26,13 km
Käytetty aika: 25 min 54 sek
Keskinopeus: 60,59 km/h
Maksiminopeus: 82 km/h
Taas töihin pyörällä, tällä kertaa ruuhka-aikaan (sikäli kun nyt kesällä on ruuhkaa). Sain koneen sammumaan kahteen otteeseen - hyi! Pitää nostaa kytkintä hitaammin. Hankalaa, kun ei oikein kuule onko moottori käynnissä kun on kypärä päässä ja autot kiihdyttää valoista ympärillä ylämäkeen...
Työmatkastatistiikkaa:
Kokonaismatka: 26,22 km
Käytetty aika: 27 min 12 sek
Keskinopeus: 57,93 km/h
Maksiminopeus: 87 km/h
Ja perjantain neljän ruuhkassa kotiinpaluu piti sekin kokeilla. Ilman suurempia ongelmia sujui, vaikka tuuli melkoisen lujaa ja välillä hieman pyörä tahtoi vaeltaa kaistalla sivuttain.
Kotimatkan statistiikat:
Kokonaismatka: 26,12 km
Käytetty aika: 28 min 4 sek
Keskinopeus: 55,92 km/h
Maksiminopeus: 83 km/h
Kävin tänään pyörällä Merihaassa ja menomatkalla Vuosaaren sillan jälkeen koin ensimmäistä kertaa bensan loppumisen käytännössä. Moottorin veto vain loppui, mutta onneksi pääsin hyvin tien sivuun. Ja onneksi varatankissa oli vielä löpöä, eli varatankki vaan käyttöön ja menoksi seuraavalle huoltoasemalle (500m päässä). Tulipahan opittua, että kannattaa varmistaa bensan määrä ennen lähtöä, jos edellisestä tankkauksesta on aikaa reilummin. Noin 150 kilsaa kesti ensimmäinen 9 litran tankillinen, eli ihan jees sinänsä...
Kiva ilma oli koko sunnuntain, vaikka sadetta lupailivat. Pyörän päälle ei tullut kuitenkaan enää tuon jälkeen mentyä. Toivottavasti huomenna on pyöräilykeli, että pääsee töihin.
Päivän tauon jälkeen taas pyörän selässä töihin. Ruuhkaa ei ollut, joten ajaminen sujui joutuisasti.
Työmatkastatistiikkaa:
Kokonaismatka: 26,19 km
Käytetty aika: 25 min 11 sek
Keskinopeus: 62,50 km/h
Maksiminopeus: 90 km/h
Tiistain jälkeen on pidellyt ajotaukoa, kun haluaisi huoltaa pyörän kuntoon (Pyry luvannut hoitaa asiaa, kunhan saadaan tilatut varaosat). Mopo tuntuu ajettaessa jotenkin raskaalta, ihan kuin takapyörä haraisi vastaan. Kytkintä kuudenkympin vauhdissa nostaessa tuntuu kuin painaisi samalla jarrua, mutta voi olla että kuvittelen vain, kun vertailukohtia on vain auto ja polkupyörä...
Eilen oli juhlapäivä, kun maksoin loppuosan pyörästä myyjälle! Kunhan saan vielä rekisteriotteen ilmoitusosan myyjältä, niin saan siirrettyä pyörän omistukseeni.
Tänään kävin Biltemasta hakemassa hieman kiillotusainetta ja vahaa - pitäähän pyörän saada kiiltää :) Myös 3/8\" 8-19mm räikkäavainsetti tarttui mukaan, että saa irrotella kaikki tärkeimmät pultit pyörästä.
Ja mikä tärkeintä - tänään alkaa myös 3 viikon loma!8)))) Autokin lähtee mökille, eli nyt pitää sitten pärjätä pyörällä. Yritän saada entistä omistajaa kiinni, jos vielä myisi mukaan ne sivulaukut joita en ostanut pyörän mukana.
Tänään tuli hieman purettua ja meikattua mopoa perästä päin - auringon haalistuttamaa muovia on ikävä katsella. Vaikka sadetta tuli tunnin välein, niin sopiva rako reilun 20 kilometrin ajokierroksellekin löytyi. Ja illallahan olisi ollut todellinen ajokeli - mutta sauna, grillimakkara ja hyvä olut veivät voiton :)
Nopeusmittari on sitten lopullisesti sanonut sopimuksen irti, ja syyksi paljastui katkennut vaijeri.
Tänään kävin ostamassa sivulaukut pyörän entiseltä omistajalta, eli pitkä reissu Pohjois-Espooseen oli edessä. Takaisin tulin hienoa maisemareittiä Bodominjärven ohi, kun sääkin oli mitä mainioin. Kehä III:lla tutustuin ensimmäistä kertaa satasen nopeusrajoitukseen, ja vauhtia tuli kelattua mittariin parhaimmillaan 103. Ei juuri sen kummempaa kuin kahdeksaakymppiä ajaessa - ehkä vielä hieman kovempi tuulen suhina.
Kaikkiaan erinomaisen mukava reissu, noin 90 kilometriä. Loppumatkasta tosin kypärän oikean puolen poskityyny alkoi ikävästi painaa, ja kotihuoltiksella meinasi tulla kuuma kaikissa varusteissa 22 asteen aurinkoisessa säässä. Istumalihaksetkin tuntuivat hieman puutuneilta, kun huoltoasemalta lähtiessä istuin mopon selkään. Mutta ehämmie valita, en :)
Laukutkin nyt siis herralla on - nam! Voipi käydä vaikka kauppareissua heittämässä jos käy aika pitkäksi. Suurin hyöty noista kuitenkin on se, että saa puolipeitteen mukaan kun lähtee ajelemaan. Muuten sen joutuisi aina roudaamaan kotiin ennen lähtöä, kun säilytyspaikkaa ei nyt auton mökille menon jälkeen ole.
Tänään sain postissa rekisteriotteen ilmoitusosan, joten kävin katsastusasemalla siirtämässä pyörän omistuksen virallisesti itselleni.
Samalla ajelin Uutta Porvoontietä noin 10 kilometriä Porvooseen päin. Aika mukavan tuntuinen pätkä mopolla ajettavaksi - täytynee loppuviikosta käydä Porvoossa asti.
Sitten piti vielä testata uusia laukkuja, joten hain Itäkeskuksesta reilun 5 kilon vesimelonin ja muita ruokatarpeita mopolla. Hyvin tuntuivat kulkevan. Kaupassa käydessä täytyy kyllä olla tarkkana, että tavarat todella mahtuvat laukkuihin - joustovaraa kun ei oikein ole kuten autossa...
Ensimmäinen lomapäivä alkaa olla lusittu. Vielä ei ole oikein päässyt vauhtiin lomalle suunnitelluissa projekteissa, kun ei ymmärrä olevansa oikeasti lomalla.
Kävin tänään moikkaamassa Päiviä työpaikallaan Senaatintorin kupeessa. Tarkoitus oli ajella enemmänkin keskustassa, mutta eipä tuo kovin mukavaa kesähelteellä ja avautuvia autojen ovia väistellessä ole. Jätskikiskalla kuitenkin asioitiin ja Päivi otti muutaman kuvan meikäläisen lähtiessä...
Ajelin sitten Porvooseen saakka Uutta Porvoontietä. Mukava reitti, ei pahemmin tietöitä eikä hurjastelijoita, ja paljon motoristeja liikkeellä.
Kävin Brunbergin tehtaanmyymälässä (tehtaan kupeessa, ei siinä Wanhassa Porvoossa olevassa) hakemassa tuliaisia. Takaisin tullessa ajelin vielä Wanhan Porvoon puolelle, ylös mäelle ja Tuomiokirkon ohi takaisin Mannerheiminkadulle. Ihan kivaa vaihtelua ajella kapeita kujia 15 km/h rajoitusalueella. Samalla poikkesin ensimmäistä kertaa myös soratiellä - hyvin lyhyellä tosin.
Sillan kupeessa parkissa.
Joku varmaan tunnistaa paikan...
Tuliaisia - nam!
Maanantaina ja tiistaina tein pienet lenkit pyörällä, mutta nyt on pari päivää lähinnä pidelty sadetta. Tänään pitäisi viedä pyörä Pyrylle huollettavaksi ja huomenna aikaisin aamulla on edessä Tallinnan reissu. Eli ajohommiin palattaneen taas ensi viikolla.
Huolto on ohi ja pyörä onnellisesti pihassa. Etuhaarukan tiivisteet ja öljyt on vaihdettu, moottorin öljyt vaihdettu, vaihdepoljinta säädetty, etujarrupalat vaihdettu, nopeus- ja kierroslukumittarin vaijerit vaihdettu, jäähdytysneste vaihdettu, tyhjäkäyntinopeus säädetty, erinäisiä paikkoja öljytty... ja kaikki tämä sillä välin kun kiersimme Tallinnaa antiikin ja uusien oluiden toivossa :) Kiitos, Pyry!
Erityisesti mieltä lämmitti kierroslukumittarin toimivuus. Kehä I:lle liittyessä tuli kierrätettyä moottoria huomaamatta melkein punaisen rajalle (10000 rpm) asti. Hyvin tuntui kiertävän...
Tänään käytiin myös Päivin kanssa 200 metrin päässä olevalla kirkolla pyörähtämässä, eli Päiville ensimmäinen kerta mopon kyydissä. Kovasti tuntui pitävän huvista, eli ei muuta kuin toisia ajovarusteita hankkimaan, kunhan rahatilanne sallii :)
Eilen kävin Biltemasta hakemassa 'oikean' moottoripyörän peitteen Kawalle. Koska edellinen (auton puolipeite, kokoa S) oli hyvin niukka kooltaan, otin saman tien 'upp till 1100 cc' -koon. Ainakin riittää tilaa, eikä se haitaksikaan ole - jos vaikka joskus vaihtaa isompaan. Eipähän mopo kastu kovemmassakaan sateessa.
Tänään ei tullut ajeltua, mutta viimeisenä parina kertana on alkanut tuntua, että viimein itse hallitsee jo hieman pyörää - eikä toisin päin. Olen jopa testaillut vastaohjausta sopivissa paikoissa, ja pyörä tosiaan lähtee liukkaasti alta. Terve itseluottamus auttaa tiettyyn rajaan asti, mutta osaamista toki tarvitaan tiukan paikan tullessa vastaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että tuota osaamista alkaa vähitellen karttua ajellessa. Enää ei tarvitse miettiä, sammuuko pyörä ylämäessä liikennevaloihin...
Kolmen viikon loma päättyy sitten tänään, ja sää ei voisi enää paljon parempi olla. Sekä tänään että eilen kävin pyörähtämässä Kaivarin rannan läpi pyörällä. Valtava määrä motoristeja liikkeellä tällaisilla säillä ja varsinkin näin viikonloppuna...
Tänään ajelun jälkeen kiillottelin vähän pyörää ja otin kuvia. Alkaa näyttää jo vähän siistimmältä kuin silloin reilu kuukausi sitten. Uusi peitekin on sikäli hyvä, että ainakaan ei pyörä kastu. Huono puoli on, että koska peite on iso, jarrulevylukkoa on entistä vaikeampi saada pyörästä irti. Ja sehän piippaa heti kun siihen koskee, joten korvat hieman kärsivät.
Ai niin, ja vinkkinä niille, joilla hihnaveto kitisee kuin viimeistä päivää (ärsyttää pienillä nopeuksilla kun kovin ääni on remmin kitinä): Biltemasta saa ainetta nimeltä Hihnaspray (tuotenumero 36-4506). Tuota kun suihkuttaa hihnan sisäpinnalle, niin johan lakkaa kitinä - suosittelen!
Tuli tuossa jokin aika sitten kiristettyä vetohihna ensimmäistä kertaa, kun kitisi niin pirusti. Kitinä ei toisaalta kyllä lakannut siihen, vaan vasta kun laitoin hihnasprayta lisää.
Ei ollut muuten ihan niin simppeli operaatio tuo kiristys kun kuvittelin. Ensimmäinen ongelma oli, että takapyörä on kiinni 27 mm pultilla, ja kiristysmomentti on 125 Nm. Mullahan ei ollut kuin 10-110 Nm:n momenttiavain ja suurin "pala" tuohon oli kokoa 21 mm. Meni sitten jakoavainhommiksi ja momentti arvalla kohdalleen. Pitänee hankkia tuohon hommaan kunnon avain, kun kyse on kuitenkin takapyörän matkassa pysymisestä...
Tosi paljon vaikutti muuten hihnan kiristäminen takapyörän pyörimiseen. Paljon jäykempi kuin ennen kiristystä. Olin jo kerran kiristänyt hihnan ja kaikki pultit, kun testasin pyörän pyörimistä ja sehän oli tosi raskas. Avasin taas kaikki pultit ja tein säädön uusiksi. Jätin hihnan hieman maksimia löysemmälle, että pyörä nyt pyörisi edes jotenkin. En tiedä, onko tuo normaalia - asteikon mukaan pyörä on kyllä suorassa runkoon nähden. Eri asia tietty on, onko runko suorassa...
Nyt tuntuu pelittävän kuitenkin taas ok, eikä kitisekään pahemmin.
==
Ajelin juuri töihin (autolla) Kehä I:stä länteenpäin ja hieman edelläni oikeanpuoleisella kaistalla ajeli joku HD:lla tms. customilla. Katselin juuri, että onpas kaverilla rennon lepattava kesä(?)takki näin märällä kelillä ajeluun, kun kuski alkoi jarruttaa kääntyäkseen Vihdintielle. Noin satanen taisi olla lasissa tuossa vaiheessa. Itse jarrutuksen alkua en nähnyt, koska välissä olevalla kaistalla oli auto juuri edessä, mutta kun tulin kohdalle, huomasin että mopossa oli takapyörä lukossa ja oli melko
reippaassa sivuluisussa, ensin vasemmalle, sitten oikealle. Tässä vaiheessa ehdin mennä jo ohi (itsellä vauhtia ehkä 90 km/h), mutta ehdin sen verran kääntyä katsomaan taakse, että näin kaverin liukuvan pyörän kanssa asfaltilla. Kaikki kävi niin nopeasti ja yllättäen, etten tajunnut edes pysähtyä ennen kuin olin jo liian pitkällä.
Muistaa kaveri varmaan jatkossa hidastaa ajoissa mutkaan tullessa, varsinkin märällä. Niin, ja pukea kunnon ajopuvun päälle...
==
Käytiin tänään Päivin kanssa Allrightissa hakemassa kypärä ja ajotakki. Kypäräksi valikoitui lopulta sama kuin oma pottani, eli Shoei XR-1000. Kokokin oli sama eli M - mulle hieman pieni, Päiville taas vähän iso. Mutta keskimäärin molemmille sopiva :) Oli kyllä tässä vaiheessa vuotta valikoimat ja koot aika vähissä. Ja jotta harmonia olisi täydellinen, myös takki on sama kuin mulla - tosin naisten mitoituksella.
Itselleni sain hankittua (jopa tarjouksesta) kunnon ajokengät. Vedenpitävyys alkaa olla pop tässä vaiheessa vuotta... Mutta onhan tässä vielä kuukausi ajoaikaa, eli täytyy ottaa kaikki ilo irti.
Käytiin illalla ajamassa noin 30 kilsan lenkki, ja Päivi tuntui tykkäävän menosta :) Meikäläisellä kävi ajoasento hieman ahtaaksi muutenkin pienehkön pyörän selässä, mutta toisaalta rennon takakenoisen asennon oppi nopeasti unohtamaan. Kiihtyvyydessä ja jarrutuksissa kyllä huomasi, että oli kyytiläinen mukana, mutta ihan hyvin tuo meni.
Uusilla kengillä ajaminen oli vähän hakemista - jarruun ei tahtonut ylettyä ja vaihteidenkin polkeminen oli uudenjäykillä kengillä hieman tahmeaa. Mutta eiköhän nuo tuosta muotoudu. Jarrupoljinta pitää muutenkin säätää hieman ylemmäs.
Suomikin johtaa 4-0 Tsekkiä vastaan, eli vähän balsamia olumppiamenestykselle lienee tulossa 8)
Käytiin tänään ekalla yhteisellä kunnon reissulla Forssassa, Tammelassa ja Liesjärvellä. Tuossa menikin mukavasti melkein koko lauantai (noin klo 10-18). Istumalihakset puutuivat kyllä mukavasti ja korvatulpat olivat paikallaan, mutta mukavaa oli eikä sadekaan yllättänyt :) Tuli myös todettua, että 454-kuutioisessa kahden hengen kuormalla (+ sivulaukut) mäkisessä maastossa kuutosvaihde on käytännössä turha...
Forssassa käytiin kirpputorilla, joka oli aika kiva, mm. uusintapainoksia vanhoja mopojen, moottoripyörien, autojen ja oluiden mainoksista. Noita pitää käydä joskus autolla hakemassa. Päivi sai kauan himoitsemansa vanhan laivakellon.
Sitten ajettiin Tammelaan, jossä käytiin katsomassa Kuninkaankartanon panimoa (ei tosin sisältä, kun paikka on auki vain kesällä), ja ostettiin paikallisesta K-kaupasta kahta tuon panimon olutta mukaan.
Takaisin tullessa käytiin vielä katsastamassa Keppana Kellari Liesjärvellä, jossa webbisivujen mukaan on 280 eri olutmerkkiä tarjolla. Väite osoittautui perättömäksi, mutta ihan kiitettävä valikoima niitä kyllä oli - ehkä 100-150. Tarjoilu oli tosin kehnoa, kun Päiville tarjoiltiin St.Bernardus Abt 12 Karhu-lasista... Itse jouduin tyytymään alkoholittomaan olueen. Kyytipojiksi tilasimme "kokolihahampurilaiset", jotka maistuivat lähinnä pahvilta. Ehkä huonoa tuuria, mutta täytyy harkita kahdesti ennen uusintavisiittiä. Väkeä oli kyllä paikalla sankoin joukoin - sekä autoilla että moottoripyörillä, vaikka ravintola on keskellä korpea.
Kuvia:
Ensi viikolla pitäisi viedä lapsi talvisäilöön ja samalla huoltoon. Saas nähdä, malttaako... Nyt näyttää kyllä ilmat jo siltä, ettei kovin mukavia ajokelejä ole ihan heti luvassa.
Nyt on sitten lapsi viety talvihoitoon JV-Motorsport:iin (http://www.jv-motorsport.fi/) Konalaan, eli talvi voi alkaa ..tana. Viikonlopuksihan jo lupailivat lunta osaan maata. Toivottavasti kevät tulee sitten sitäkin aiemmin :) Pitkähkön korjauslistan laitoin korjaamolle mukaan, joten toivottavasti näemme mopon seuraavan kerran ehompana kuin koskaan. 3 kuukauden ja 7 päivän mittaisen ajokauteni saldo oli lopulta noin 2500 km, eli ei ihan kamalasti - reilut 700 kilsaa kuukaudessa. Ensi kesänä varmaan tulee kilometrejä enemmän, jos vaan paikat kestää mopossa ja käyttäjässä. Kiitos kaikille blogia seuranneille tästä kaudesta. Blogi hiljenee talveksi, ellei sitten huollosta kuulu mitään raportoimisen arvoista. Sillä välin nauttikaamme vaikkapa hyvistä jouluoluista :)
Pyörä talvisäilöstä!!! Talven aikana mopolle oli tehty iso huolto: vetohihnan vaihto, venttiilien säätö, tulppien vaihto, ohjauslaakerin ja takaswingin laakerin vaihto, ilmapuhdistinten vaihto, öljyn ja öljynsuodatinten vaihto, vaijerien rasvaus, jarrukahvan anturin vaihto, sekä jotain muuta pientä.
Hain pyörän liikkeestä innoissani, mutta siinä oli uusi ongelma: noin 5500 kierroksen kohdalla veto loppui täysin. Ongelmaa debugattiin pitkään ja hartaasti, ja ongelma paikallistettiin koneen ilmanottoon. Ongelmaksi epäiltiin ilmansuodattimien vaihtoa ja ilman vuotamista suodattimien ohi - kunnes seuraavana päivänä katsoin Kawasakin sivuilta ilmansuodattimien räjäytyskuvaa: suodattimien jälkeen olevat laatikot oli asennettu väärin päin. En tiedä, oliko tilanne tuo jo ennen suodattimien vaihtoa, mutta joka tapauksessa boksien kääntämisellä ongelma korjaantui, ja kone kiertää taas iloisesti! Tein jopa käännön itse :) Huollosta kuulin myös, että remmin kitinään ei kannata käyttää hihnasprayta. Ongelma kun on kuluneessa vetoakselissa. Nyt kun olen tuota tarkkaillut, niin tosiaan möykkä kuuluu vain silloin, kun moottorin veto on poissa - eli pyörä liikkuu nopeammin kuin kone kiertäisi (siis esim. kun painaa kytkimen pohjaan).
Pari viikkoa ilmanottoepisodin jälkeen kävin vielä vaihdattamassa takarenkaan (varasin ajan jo mopoa talvisäilöstä noutaessani), joka alkoi olla vaihtorajalla. Bridgestone Exedran tilalle vaihdettiin Metzeler Marathon 880 -kumi. Mopo on tämän jälkeen toiminut erittäin hyvin. Olen ajellut pyörällä töihin jo kuukauden päivät, ja Päivin kanssa on käyty kertaalleen Lohjalla. Sain myös hankittua itselleni kesähousut (ilman toppavuoria, mutta polvisuojilla), joissa pystyy jopa olemaan sisätiloissa (MP-Asun City Camo). Päivi taas sai kunnon ajokengät (MP-Asun Biker Bootsit). Suojaavaa pleksiä on myös yritetty metsästää, mutta toistaiseksi ilman tulosta. 5 asteen lämpötilassa tuo olisi melkoinen mukavuusvaruste - varsinkin kun meikäläisellä näpit jäätyvät tosi herkästi. Ja tietysti tuulen riepotteluun auttaisi myös. Ai niin, ja hankin tummennetun visiirin XR-1000:een. Erittäin hyvä ostos, varsinkin tällaiselle vahvojen silmälasien omistajalle. Aurinkolaseja en ole koskaan voinut käyttää, mutta tumma visiiri ajaa melko hyvin saman asian.
Moottoripyöräily alkaa vähitellen tuntua oikeasti hyvältä... hallintalaitteet ovat jo melko hyvin hanskassa, ja vaikka Kawa on ehkä teholtaan nykymittapuun mukaisesti vaatimaton, sillä pääsee silti karkuun lähes kaikkia tiellä liikkuvia "kotiloita". Tämä yhdistettynä helppoon hallittavuuteen ja alhaiseen painopisteeseen tekee ajamisesta helppoa ja nautittavaa. Välillä (ylämäissä) kaipaisi lisää vääntöä koneeseen, mutta kyllä kierroskoneellakin pärjää, jos jaksaa käyttää vaihdepoljinta :) Kyllähän joku 2-litrainen ja 2-vaihteinen customi olisi ihan kiva, mutta vakuutusmaksuissa ja hankintahinnassa säästää melkoisesti vaihteita vatkaamalla...
Enivei, kulutus laski venttiilien säädön ja hihnan vaihdon myötä viimekesäisestä 7,5 litrasta sadalla noin 5-5,5 litraan. Nyt siis mopolla pääsee oikeasti vähemmällä kuin Nissanilla, ja mopoilua voi perustella ympäristösyillä!:)
I noticed, that a 454 veteran, nicknamed "White Knight" has put my LTD 454 logo image (the first one on this page) into an animated gif in his forum at http://ltd454.proboards41.com/index.cgi. I'm flattered and all, and I appreciate very much the work he has done for the 454 community. However, he could have put a reference or a credit into the image...
Nyt on tullut käytettyä Allrightista ostettuja silikonikorvatulppia jonkin aikaa. Aluksi tulpat olivat todella kivuliaat ja epämukavat, varsinkin kypärää pois päästä ottaessa - mutta nyt noihin alkaa tottua, ja vähentynyttä melua todella arvostaa. Jonain päivänä pitänee vielä teettää muotoillut tulpat, mutta siihen asti pärjännee noilla. Hankalinta silikonitulppien ostossa on, että niitä on isoa ja pientä kokoa, eikä niitä voi sovittaa. Toisaalta hinta on vain 5e/pari, joten voi ostaa molemmat ja testata. Muutenkin testaukseen kannattaa varata muutama kunnon lenkki, jotta saa varmuuden siitä kumpi koko on parempi. Meillä Päiville sopi pieni malli, ja itsekin pidin isoa liian paljon puristavana, mutta sittemmin olen tottunut siihen, ja pidän mielummin niitä, koska ovat tiiviimmät ja eristävät siten ääntä paremmin. Joka tapauksessa molempien vaimennuskyky on ihan toista luokkaa verrattuna apteekista saataviin, korvakäytävän ulkopuolelle muotoiltaviin vahatulppiin, joita käytimme ennen. Varsinkin tuulen humina vaimenee murto-osaan tuosta, mikä pitkillä matkoilla säästää päänsäryltä ja korvien soimiselta.
Huomasin eilen, että vilkku vasemmalle ei toimi. Valo kyllä syttyi, mutta ei vilkkunut. Luulin, että vika on vilkun releessä, ja kävin autotarvikeliikkeessä kysymässä moista. Tilaamalla olisi saanut eri merkkisen ja -muotoisen noin 17 euron hintaan. Soitin tämän jälkeen serkulleni, joka on Kawan maahantuojalla töissä (aina pitää yrittää ensin itse :), ja sain heti diagnoosin: todennäköisesti vilkun polttimo on sökö - aiheuttaa kuulemma tällaista käytöstä. Tarkistin asian ja tosiaan - vasen etuvilkku paloi kauniisti, mutta takavilkku oli pimeä. "Ah, helppo homma", ajattelin - vaan toisin kävi: Otin vilkun lasin irti ja sisällä oli järkyttävän ruostunut peltinen heijastin ja lampunkanta. Itse lamppu näytti ehjältä, mutta oli ruostepölyn peitossa ja ylhäältä mustunut. Yritin saada lamppua irti kannasta, mutta sehän tietysti jumittuneena hajosi käsiin. Onneksi otin sitä pois talouspaperin palan avulla, joten sormet eivät sentään auenneet tässä vaiheessa. Lopulta jouduin repimään lampun pieninä lasin- ja metallinpaloina ulos kannasta, mutta lähtihän se sieltä! Tämän jälkeen putsasin hiekkapaperilla suurimman osan ruosteista sekä kannassa että heijastimessa, ja sumutin vielä päälle reilusti CRC:tä. Hain huoltoasemalta uuden lampun (12V/21W, 1,83 eur/2kpl) ja - toimii!:) Operaatioon kului yhteensä kolme ja puoli tuntia, joten huoltotuokio venähti hieman odotettua pidemmäksi. Samalla huomasin, että toisen vilkun (jonka sisukset olivat jostain syystä täysin ruosteettomat) oranssi lasi (=muovi) oli haljennut. Seuraavan talvisäilytyksen yhteydessä täytyy yrittää vaihdattaa ruosteiset osat. Etuvilkkuja en vielä jaksanut katsoa, mutta pitää tarkistaa nekin ennen talvea.
Tänään vein taas mopon talviteloille. Ei ongelmia sitten vilkkuepisodin jälkeen. Yhtenä päivänä tosin joku "ystävällinen" sielu oli vääntänyt moottorin "tappokytkimen" OFF-asentoon mopon seistessä duunipaikan parkkiksella. Ihmettelin, kun ei lähde käyntiin ja ajattelin että taas on joku kontakti löysällä. Virtaa kyllä löytyi, mutta starttimoottori ei inahtanutkaan nappia painaessa. Tunnin verran asiaa ihmettelin, mutta tuli pimeä ja ei auttanut kuin lähteä bussilla kotiin. Vasta kotona huoltomanuaalia lukiessani muistin, etten ollut tarkistanut tappokytkimen asentoa lainkaan. Itsellä kun ei ole tapana koskea siihen missään tilanteessa, niin eihän sitä älyä... No, vikahan "korjaantui" sitten kirjaimellisesti nappia painamalla, mutta jos saan joskus tekijän kiinni, väännän kyllä siltä sormen sijoiltaan 8P
Kilometrejä kertyi tänä kesänä noin 5800, eli ei kamalasti mutta toki enemmän kuin viime kaudella, joka meni enemmän opetellessa, ja oli pituudeltaankin vajaa. Vieläkään ei tullut mentyä kursseille - ehkä ensi keväänä...?
Päiväkirja jää talvitauolle, sillä aikaa toki päivittyy Focus-päiväkirja.
Huomenna olis tarkoitus hakea mopo taas talviteloilta. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan...
Niinhän siinä sitten kävi, kuten olin jo jonkin aikaa pelännyt. Jarrulevylukosta olivat patterit loppuneet, ja vaikka mukana tuli aikanaan myös toinen paristosetti, en ollut vaihtanut niitä paikalleen. Tämä siksi, että lukon piippaus aina sitä avatessa oli ärsyttänyt jo liian pitkään, ja hiljaisuus tuntui miellyttävältä... virhe!
Lähtiessäni pihasta normaalisti töihin, oli lukko jäänyt huomaamatta paikalleen. Läksin normaalisti liikkeelle, kun yhtäkkiä meno katkesi kuin seinään ja pyörä lähti kaatumaan vasemmalle kyljelleen. Itsekin tilanteesta pelästyneenä tasapaino ei ollut kovin kohdallaan, joten ei ollut juurikaan mahdollisuuksia pysäyttää kaatumista. Onneksi oli kuitenkin jalat maassa, enkä jäänyt pyörän alle - kaaduin kuitenkin mukana. En tiedä, oliko pyörä sammunut tuossa vaiheessa - todennäköisesti - mutta selkäytimestä muistin sen verran, että käänsin saman tien tappokytkimen off-asentoon. Nousin ylös ja otin kypärän ja hanskat pois, sekä repun selästä ja aloin nostaa pyörää ylös. Adrenaliinia oli veressä sen verran, että se nousikin oikeastaan yllättävän helposti pystyyn. Sitten irrottamaan lukkoa, joka oli saanut hieman kipeää, mutta tuntui toimivan vielä.
Yritin käynnistää pyörää, mutta kone ei oikein tahtonut olla yhteistyössä. Käynnistyi kuitenkin, mutta öljynpaineen merkkivalo ei sammunut kuten normaalisti. Perkele, joko se nyt hajosi hetken kyljellään olosta...? Koitin käynnistellä konetta pariinkin otteeseen, mutta valo ei sammunut. Lisäksi huomasin, että tappokytkimen ja kaasukahvan sisältävä kompleksi pyöri tangossa - jäykästi, mutta kuitenkin. Muistin, että tangossa on reikä, johon tulee jonkinlainen tappi pitämään tuota paikallaan. Se oli siis katkennut pyörää nostaessa - hienoa! Myös kytkinvipu, jonka päälle pyörä käytännössä kaatui, vääntyi noin puolestavälistä joitakin asteita alaviistoon. Epäilin myös jarrulevyn vääntyneen rytäkässä, mutta sitä oli hankala testata yksin (etupyörä piti saada ilmaan). Aloin suosiolla ottaa ajokamoja pois (aamu oli lämmin) ja lähdin matkaan autolla.
Kävin matkalla JV-Motorsportissa Konalassa, jossa olen pyörää talvisäilyttänyt ja huollattanut. Kerroin tilanteen, ja sain vinkin öljyvalo-ongelmaan. Öljynpaineanturin johto saattaisi olla risa ja maakosketuksessa, mikä aiheuttaisi valon palamisen jatkuvasti. Testaus tapahtuu irrottamalla anturin johto anturista, jolloin virta-avainta on-asentoon kääntäessä öljyvalon ei pitäisi syttyä. No, testasin ja ei syttynyt - johto oli siis ehjä. Taas ärräpäitä - onko edessä koneremppa? Testasin Päivin avustuksella myös etupyörän pyörimisen, ja kuten arvelin, jarrulevy otti selvästi kiinni paloihin yhdessä kohtaa niin, että pyörä ei tahtonut pyöriä siitä yli ilman voimankäyttöä. Tietysti, meikäläisen tuurilla!
Aamulla soitto JV-Motorsport:iin. Olivat kovin pahoillaan, mutta huoltojono oli venynyt viideksi viikoksi, joten kehottivat soittamaan Hanski Jokiselle Herttoniemeen - josko hänellä olisi pienempi jono. Yritin soittaa, mutta eipä kukaan vastannut. Lähdin käymään putiikissa, ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin löysin perille. Minkäänlaisia kylttejä ei näkynyt liikkeestä ulospäin, vaan talossa oli ainoastaan jonkun autoliikkeen kyltti - sekin maassa ja huomaamaton tielle päin. Koko hoito oli kätketty vielä huoltoaseman taakse. Autokorjaamolla sentään tiedettiin, missä Hanski majailee - heidän "takahuoneessaan"... Astelin sisään valtavan pyöräarsenaalin lomasta ja kysyin ensin huollon aikatauluja. Hetken hiljaisuutta seurasi nauru... "katsos ympärillesi"! Heillä oli niin paljon pyöriä jonossa, etteivät suostuneet edes varaamaan aikaa (eli ottamaan jonon jatkoksi), vaan kehottivat palaamaan ensi viikolla asiaan. Koko pulju vaikutti melko epämääräiseltä, tupakansavuiselta nyrkkipajalta, eikä pyörien suuresta määrästä huolimatta kellään vaikuttanut olevan kummoinen kiire. Kun vertaa JV:een, jolla on siistit tilat, webbisivut ym., huomaa että kyse on edellisen sukupolven korjaamosta. No, vanhan pyörän omistajalla ei ole kovin monta vaihtoehtoa, jos huoltotoimet eivät itsellä ole hanskassa... Sinänsä kuuntelivat kyllä ongelmani ihan ystävällisesti, ja sanoivat että pyörän noutaminen Vuosaaresta ei ole mikään ongelma ja onnistuu kyllä.
Soitin serkulleni, joka oli Kawan maahantuojalla töissä (oli tosin kuulemma nyt lopettanut tuon homman diplomityön teon takia) ja kyselin vinkkejä. Hän osasi heti kertoa, että öljyn merkkivalo saattaa ko. koneessa jäädä päälle pyörän käytyä kyljellään, ja sen pitäisi sammua, kun koneelle antaa hieman kierroksia (mitä en ollut tehnyt eilen testatessani). Konetta ei kuitenkaan pidä käyttää yli 15 sekuntia, jos valo ei sammu. Jes - vaihteeksi potentiaalisesti hyvä uutinen!!! Hän myös suositteli tarvikejarrulevyn hankintaa, koska alkuperäinen on todennäköisesti kallis.
Illalla kokeiltiin antaa koneelle hieman kierroksia, ja avot - valohan sammui melkein heti, ja kone kävi ihan nätisti! Yksi ongelma vähemmän!:)
Olin huomannut, että Itäväylällä on valtuutettu Kawasaki-huolto, joten aamulla käväisin katsomassa sitä ja kysymässä alkuperäisen jarrulevyn ja -palojen hintaa. Heillä ei ollut osakataloogia käytettävissään, mutta olin katsonut osanumerot jo etukäteen netistä (http://www.buykawasaki.com/), joten homma onnistui sittenkin. Tylyt lukemat: jarrulevy 300 eur, palat 40 eur. Olin odottanut paria sataa euroa, mutta kolme oli jo sentään liikaa. Lisäksi kuulemma niiden tilaaminen kestäisi ainakin kolme viikkoa, ja vasta osien saavuttua voitaisiin alkaa katsoa huollosta aikaa niiden vaihtamiselle. "Kolmen tunnin homma", eli asennuksestakin olisi varmaan joutunut pulittamaan toista tuhatta mummoa. ...kele! Kysyin tarvikeosaa, mutta kuulemma myyvät vain yhteistyökumppaniensa (Allright) osia, eikä heillä tuollaista ole (minkä tiesinkin jo). Lisäksi eivät asenna mitä tahansa osaa, koska kyse on takuunalaisesta työstä. Suosittelivat (hekin) käymään Jokisen Hanskilla, jos tarvikeosat kiinnostavat. Lupasin harkita vielä asiaa ja lähdin (taas) Hanskille.
Sama huoltomies, jonka kanssa juttelin eilen, oli paikalla (työn touhussa tällä kertaa, joten en häirinnyt häntä). Jonkin aikaa vapaata ihmistä odoteltuani kysyin kuitenkin heiltä tarvikeosista näyttäen alkuperäisosan koodia. Vastaus oli tyly: "sun pitää kysyä tarvikekauppiaalta, ei me tiedetä noista mitään". Poistuin paikalta vähin äänin ja hieman suivaantuneena koko puljuun. Tuonne en kyllä vie pyörääni niin kauan kuin JV on hengissä - mielummin opettelen sitten huoltamaan itse. Ymmärrän, että töiden paljous näin kesällä käy raskaaksi, mutta hieman ystävällisempi ote asiakaspalveluhommassa olisi paikallaan... En ihmettele, että yleensä (isommissa) huolloissa on erikseen huolto- ja asiakaspalveluporukka!
Päätin käydä läpi olemassaolevat tarvikekauppiaat ja MP-purkaamot, ja yrittää selvitä alle 340 euron varaosahinnoilla. Yllättäen törmäsinkin ensimmäisenä Storm Motor:iin, jossa en ollut ennen käynyt. En ollut tajunnutkaan, että he myyvät valtavaa valikoimaa tarvikeosia valtavaan määrään (myös vanhempia) pyöriä! Ihmetys oli vielä suurempi, kun etsin 454:ään sopivaa jarrulevyä, ja sellainen löytyi alle 140 eurolla ja vielä "varastossa"!!! Sopivat palat löytyivät 25 eurolla, ja niitäkin varastossa! Ruokahalu kasvoi syödessä ja katsoin piruuttani, löytyisikö sopivaa ohjaustankoa - vanha kun oli vääntynyt niin, että ajoasento oli toispuoleinen. No perkele, tämähän on ihme liike - tanko löytyi ja hintaa 36 euroa!!! Tankoa ei tosin ollut varastossa. Muistaakseni kysyin joskus alkuperäistangon hintaa, ja se oli luokkaa 150 eur - ja taisi olla vielä niin ettei niitä saanut maahantuojalta... Myös mallikohtaisia vilkkuja (joita olin kysynyt viime talvihuollon jälkeen JV:stä ja lupasivat selvittää, takavilkkujen heijastimet kun olivat hapettuneet) löytyi 27 euron kappalehintaan. Olin jo lähdössä Stormin Konalan liikkeeseen, kun muistin että kyseessä on (Turkulainen?) postimyyntifirma, joten eihän tuo "varastossa" välttämättä tarkoita, että Hesan liikkeestä noita löytyisi. Soitin siis 02-suunnan postimyynti/asiakaspalvelu-numeroon, jossa ystävällisesti kerrottiin, että levyjä on vain Turun varastossa, mutta paloja löytyy. Lupasivat toimittaa levyn Hesan liikkeeseen ja soitella kun se on noudettavissa - kivaa palvelua! Lupasivat sitä jo perjantaiksi, kunnes muistutin että se on juhannusaatto!:) Mutta maanantaina varmaan levyn sitten saisi. Kysyin samalla, mahtaakohan Hesan liikkeessä olla ohjaustankoa, ja (poikkeuksellista mun tuurille) siellähän sellainen oli hyllyssä!! Lähdin oitis hakemaan tankoa ja jarrupaloja, jotka sainkin mukaani yhteishintaan 60 eur (euron alennus ;). Huomasin heti, että tangossa olevat reiät ovat alapuolella, kun alkuperäisessä ainakin oikealla puolella reikä on tangon yläpuolella. Kun kuitenkin paketissa luki "Kawa 454", en epäröinyt vaan otin tangon kainaloon.
Kävin katsomassa alkuperäistä tankoa ja purin vasemmankin puolen kahvahökötyksen (jossa vilkut, äänimerkki ja ryyppy), ja tosiaan: siinä kohdistureikä olikin alapuolella. Vain toinen rei'istä oli siis väärällä puolella. Toisaalta sen puolen joutuu joka tapauksessa virittämään, kun tappi on poikki. Päivin avustuksella vaihdoimme uuden tangon paikalleen vielä samana iltana, ja se menikin melko kivuttomasti. Eniten työtä oli vasemman kahvan poisottamisessa, kun en tosimiehenä turvautunut saippuavesiin ym. huijauksiin ;) Paikalleen se menikin jo paljon helpommin. Kaksi ihmistä tuossa käytännössä tarvitaan, jotta kamoja (erit. jarruletku) saa tuettua paikallaan ja vaihdettua tangon jouhevasti. Tanko oli hieman eri muotoinen kuin vanha, eli siinä oli jyrkemmät taivutukset. Toisaalta ero on pieni ja mielestäni jopa edukseen. Joka tapauksessa nyt on juhlaa, kun kädet saa suoriksi ja vasemmastakin peilistä näkee normaalisti! Voi tosin olla, että vasemman peilin joutuu kuitenkin vaihtamaan, kun se on jossain vaiheessa saanut kipeää ja tärisee melkoisesti ajossa (ainakin vanhalla tangolla teki niin). Mutta nyt tiedän ainakin, mistä lähden uutta peiliä hakemaan :)
Ilokseni huomasin myös, että Storm kauppaa National Cyclen pleksejä, joita olen netistä katsellut jo useampaan otteeseen. Firman sivuilla nimittäin näkee 454:ään sopivat mallit, mistä on suuri apu - pleksien sovittelu umpimähkään on työ, josta voisi hyvin maksaa kuukausipalkkaa... Plexifairing 3, jota olen harkinnut (iso, suojaa myös kädet ja polvet), maksaa 303 euroa. Kallis verrattuna jenkkihintaan (jotain 170-180 taalaa), mutta ei mahdoton. Täytyy katsoa loppukesästä, josko jatkaisi ajokautta tuolla. Oleellista tuossa on nopea irrotettavuus, eli työmatkaa voi halutessaan ajaa jatkossakin nakuna, ja ottaa pleksin mukaan vain pidemmille reissuille (tai kylmille säille).
Jarrulevy ja palat vaihdettu - etupyörä tahmaa edelleen, pyörii kovallakin pyöräytyksellä vain reilut 2 kierrosta. Jarrulevy heittää selvästi jotain millin osia sekä sivu- että pystysuunnassa :( Kävin JV-Motorsportilla etupyörä kainalossa ja katsoivat sitä. "Juu, heittäähän tuo jarrulevy vähän - kannattaa kokeilla laittaa öljyä jarrumännän tiivisteiden väliin ja muuttaa jarrulevyn kiinnitystä hieman eri asentoon, josko se tasaantuisi. Mutta ei se nyt haittaa jos ei jarruja täristä, että vähän vippaa". Ok, ajattelin, ja otin pyörän taas ajoon (= pois seisonnasta). Viikonloppuna en ajellut, mutta tänään kävin mopolla töissä. Muuten ei oikeastaan huomannut mitään erikoista, mutta kun ennen satasen nopeudessa kierrokset kutosvaihteella ovat olleet aika tasan 6000, nyt tarvitaan noin 6200 samaan nopeuteen. Jonkin verran siis tuntuu etupyörän laahaaminen vaikuttavan. Jos tuntuu kestävän, ajelen tämän kesän ja pyydän sitten talvihuollon yhteydessä käymään homman läpi ja tutkimaan, mikä siinä oikein heittää... Vääntynyt kytkinkahva on vaihdettu ja jarrukahva tilauksessa. Vasen peili tärisee edelleen - pitää vaihtaa sekin jossain vaiheessa.
Pannaas vaihteeksi yksi uusi kuvakin tänne, uudella digikameralla (Canon 30D) otettu sellainen... uudet osat (jarrulevy, tanko, kahvat) paikoillaan, vaikkei niitä juuri näykään.
Kohta taas kausi ohi... Pitkästä aikaa taas työmatkan statistiikat:
Kokonaismatka: 26,49 km (kiertotietä, Otaniementie suljettu tietyön takia T-talosta Kehä I:lle asti)
Käytetty aika: 21 min 36 sek
Keskinopeus: 73,76 km/h
Maksiminopeus: xxx km/h (pääsi hetkellisesti karkaamaan hieman suureksi ;)
Pyörä talvisäilöön rikkonaisen ajokesän (vaikkakin säiltään hienon) jälkeen. Nyt olen yhteensä ajanut Kawalla hiukan vajaat 13.000 km.
Taas pyörä talviteloilta baanalle! Iso (ja kallis) huolto jälleen takana: venttiilien säätö, kaasarien putsaus ja uudet O-renkaat pohjin, vaihdevivuston uusinta (vanhat nivelet olivat todella väljät), uusi eturengas (Pirelli näytti olevan tällä kertaa), sekä öljyn ja jäähdytinnesteen vaihto. Etupyöräongelma kuulemma hävisi itsekseen, ja syyksi takelteluun epäiltiin nopeusmittarin hammasratasta. Rohkenen epäillä, mutta asia on vielä omakohtaisesti testaamatta. Toivon siis parasta... Viime kaudella tuli muuten ajettua vain 2835 km.
Ja talvisäilöön taas, ilman kummempia tapahtumia kesän aikana. Lähinnä työmatka-ajoa, ei edes käyty yhdessä ajelemassa kertaakaan. Loppukauden ajoja vähensi golfharrastuksen aloittaminen, kun bägi ei oikein tahdo kulkea mopolla, ja kypäränkin säilöminen pelin ajaksi on hankalaa... 2007 tuli ajettua yhteensä 2006 km, nyt Kawalla mittarissa yhteensä 53.000 km, joista omaa ajoa vajaat 15.000 km. Seuraava säillöstä nouto sujunee pienemmällä tilin kiristyksellä kuin viimeksi, koska säädettäviä juttuja on oikeastaan vain tyhjäkäyntikierrokset ja pienellä nopeudella kuuluva vinkuna (= vetohihna tai pyöränlaakeri)